EU:n parlamentti hyväksyi toukokuussa useita ilmastomuutoksen torjumiseen tähtäävän fit for 55 -pakettiin kuuluvia säädöksiä.

Uusien päätösten seurauksena päästökaupan tieliikenne- ja rakennukset tulevat osaksi päästökauppaa vuoden 2027 alusta tai viimeistään vuonna 2028. Lisäksi päästökaupan vähennystavoite nostettiin 62 prosenttiin vuoden 1990 tasoon verrattuna, meriliikenne liitetään osaksi päästökauppaa ja ilmaiset päästöoikeudet poistetaan asteittain vuodesta 2026 eteenpäin. Ennen uusia päätöksiä EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluivat suuret teollisuusyritykset, voimalaitokset ja lentoliikenne.

Tieliikenteen päästökauppa kohdistuu polttoaineen jakelijoihin ja päästökattoa kiristetään ajan kuluessa. Päästöoikeudet jaetaan päästöhuutokaupassa, jossa jakeluyritykset voivat ostaa päästöoikeuksia eli oikeuksia myydä fossiilisia polttoaineita. Parlamentti hyväksyi lisäksi sosiaalisen ilmastorahaston perustamisen vuonna 2026. Se tähtää energia- ja liikenneköyhyydestä kärsivien ihmisten ja mikroyritysten tukemiseen.

Päästökauppa on perälauta

Tieliikenteen päästökaupan tarkoitus on kannustaa kuljetusyrityksiä investoimaan ympäristöystävällisiin ajoneuvoihin, uusiutuvien polttoaineiden käyttöön ja energiatehokkuuteen. Suomi on asettanut tavoitteeksi puolittaa tieliikenteen päästöt vuoden 2005 päästömääriin (12,6 MtCO2) verrattuna vuoteen 2030 mennessä. Nykyinen päästötaso on noin 9,9 MtCO2. Siitä 3 MtCO2 vähennys uskotaan saavutettavan jo käytössä olevin keinoin. Päästökauppaa tarvitaan puuttuvan 0,6 MtCO2 vähentämiseen. (Mt=miljoona tonnia)

Liikenteen päästökauppa muodostaa eräänlaisen perälaudan sen varalta, että tieliikenteessä ei muuten päästä asetettuun vähennystavoitteeseen. Jos tavoite saavutetaan muilla keinoin, niin EU:n tieliikenteen päästökauppaa ei ole pakko ottaa käyttöön. Suomen Ilmastopaneelin raportissa viime vuoden lokakuulta suhtaudutaan varauksella siihen, että Suomi pääsisi tavoitteeseensa EU:n päästökaupan avulla.