Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Evästeasetuksesi on tallennettu.
Siirry etusivulle
Köyhä Albania näkee selkeämmin EU:n mahdollisen jäsenyyden edut. Vuoristoisen maan tieverkkoa on jo saatu parannettua. Suomi taas on saanut Albanialta tukea Nato-jäsenyydelleen.
Aihe: EU:N LAAJENEMINEN

Albania tähyää kohti EU:n jäsenyyttä

Albania on ehkä Euroopan EU-myönteisin maa. Hoxhan kommunistidiktatuurin aikana maa oli eristetty, köyhä ja yksin. Nyt se haluaa palavasti olla tunnustettu osa Eurooppaa.

Teksti ja kuvat
Sini Silvàn
Julkaistu

Klik klak, klik klak. Ääni herättää aamuviideltä Albanian Beratissa. Kaupunki on Unescon maailmanperintökohde, jonka historia yltää 2400 vuoden taakse. Kurkistus ulos ikkunasta kertoo, että paikalle ovat saapuneet hevoskärryt. Purku-urakan jälkeen kuorman keltaiset appelsiinit ovat kaupan terassilla myytävänä. Tämä on yksi versio albanialaista logistiikkaa.

Pääkaupungissa Tiranassa sen sijaan ajetaan jo sähkötakseilla. Bussien sähköistämistä suunnitellaan. Sähköisiin henkilöautoihinkin saa tukea, joka on kuitenkin nimellinen.

– 75 euron tuki 30 000 euron autoon, johtaja Mihallaq Qirjo Albanian ympäristöresurssikeskuksesta kertoo. Hän itse käyttää mielellään sähkötakseja, eikä vähiten siksi, että niillä matkustaminen on polttomoottoritaksia halvempaa.
Ihmiset kuitenkin haluavat oman auton. Ehkä siksi, että yksityisautoilu oli vielä 1990-luvulle saakka kiellettyä. Bussit ja pikkubussit kulkevat, mutta virallisia linja-autoasemia ei löydy. Ilmeisesti paikalliset tietävät ”ne paikat”, mistä busseilla päästään.

Tiranan kaupunkikuvassa on harpattu jo sähkötakseihin. Sähkö on liki täysin vesivoiman varassa. Bensiinin hinnat ovat yllättäen noin Suomen tasolla.

Albania kuitenkin kiihdyttää eteenpäin liikenneinfrassa. Viimeisen kahden vuoden aikana on tullut sekä sähköskuutteja että joitain pyöräilyreittejä. Maassa joitakin vuosia aiemmin vierailleet kertovat, että teiden kunto on kokenut mullistuksen. Kun matka Tiranasta Beratiin kesti viisi kuusi tuntia, nyt aika on lyhentynyt puoleen.

Moottoritien reunaa kulkee silti mies lehmineen, erilaiset liikennemuodot kohtaavat. Vuoristoisessa maassa jopa yllättävän hyväkuntoiset tiet kiemurtelevat pitkin jyrkkiä vuorenrinteitä. Välillä tien reunassa näkyy pieniä maanvyöryjä.

Uusi lentoasema rakennetaan rannikolle

Vlorë Adrianmeren rannalla on turistien suosima kaupunki. Siellä julistettiin myös Albanian itsenäisyys marraskuussa 1912. On pakko pohtia, miten eri tavalla vuodet ovat kohdelleet Suomea ja Albaniaa. Vlorën kaupungin johtoa edustava Migena Balla kertoo alueesta, jossa näkyvät EU:n ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) investoinnit tiehankkeisiin ja muuhun infrastuktuuriin.

Albanialaiset innostuvat selkeästi enemmän tositoimista eli parannuksista jätehuoltoon tai uuteen tunnelihankkeeseen kuin EU:n pyöreän pöydän keskusteluista. Balla kertoo uuden lentoaseman rakentamisesta Vloren lähelle.

– Mutta mitä se maksaa, kuka rakentaa? kysymykset saavat esiin kireämmän tunnelman. Liikaa ei saa kysellä, ainakaan mitään täsmällistä.

Eurooppa nähdään ainoana vaihtoehtona

Vapaa lehdistö ja avoin tiedonvälitys ei ole vielä tätä päivää Albaniassa. Maa yrittää kohti EU:n jäsenyyttä, mutta oikeusvaltion elementit, hallinnon läpinäkyvyys ja moni muu asia ovat vielä – hieman kesken. Ihmisten Eurooppa-myönteisyys on silti liki käsin kosketeltavaa. Albanialaisille on itsestään selvää, että pieni noin kolmen miljoonan asukkaan maa ei pärjää yksin, eikä halua olla eristyksissä.

Venäjä ei ole Albanialle vaihtoehto, ei myöskään Kiina, Lähi-Idän valtioista puhumattakaan.

Tiranan House of Leaves -museon kuuntelulaitteet kertovat omien kansalaisten järjestelmällisestä vainosta ja seurannasta, joka jatkui diktatuurissa 1990-luvulle asti.

– Eurooppa on ainoa vaihtoehtomme. Vaikka Eurooppa olisi kriisissä ja uppoava laiva, se on laiva, jossa haluamme olla, Remzi Lani Albanian Mediainstituutista toteaa.

– Me uskomme täällä enemmän Eurooppaan kuin jumalaan.

Hän toteaa maan olevan myös hyvä asioiden kanssa viivyttelyssä. Lani näkee myös, ettei EU:lla ole varaa menettää Balkanin aluetta. Heinäkuussa 2022 EU:n jäsenmaat jo sopivat aloittavansa lähentymisneuvottelut Albanian kanssa.

Kolmekymmentä vuotta lyhyt aika demokratialle

Maan poliittisen historia on perintö, jonka kanssa Albanian on elettävä ja tehtävä tilinpäätöstä edelleen. Toisesta maailmansodasta alkoi maan ankara eristäytyminen muusta Euroopasta itsevaltaisen johtajana toimineen Enver Hoxhan aikana. Kommunistinen diktatuuri riisui maan totaaliseen köyhyyteen. Poliittisissa vainoissa ihmisiä vangittiin ja heitä tapettiin, mikä jättää traumoja seuraaviinkin sukupolviin. Ensimmäiset vapaat vaalit järjestettiin 1991.
Albanian matkailu- ja turistiministeri Mirela Kumbaro muistuttaa, että kolme vuosikymmentä on lyhyt aika rakentaa demokratiaa.

– Ensimmäiset kymmenen vuotta aloimme oppia, mitä demokratia ja vapaus on. Toisen maailmansodan jälkeen olimme kaikkein voimakkaimman diktatuurin alaisena, Kumbaro sanoo ja vertaa maan tilannetta Pohjois-Koreaan.
Ministeri suosittelee tutustumista House of Leaves -museoon, joka kertoo maan poliittisesta historiasta. Esineet kertovatkin konkreettisesti järjestelmällisestä vainosta ja omien kansalaisten seurannasta kuuntelulaitteiden ja valokuvien avulla. Pitkät nimilistat hahmottavat sen, kuinka moni ei vainoista selvinnyt. Bunkart-bunkkerimuseoissa kommunismin ja kylmän sodan varautuminen ydinsotaan näkyy parimetristen betoniseinien sisällä. Ja luvut ovat muhkeita, Albaniaan rakennettiin kaikkiaan 175 000 bunkkeria.

Vapautta on pitänyt opetella

Ministeri Mirela Kumbaro muistuttaa, että diktatuurin aikana oli kiellettyä puhua ulkomaalaiselle, ei saanut omistaa passia, yksityisomaisuutta tai asuntoa. Ei ollut uutisia tai televisiota.

– Ensimmäinen vapaa vuosikymmen 1990-luvulla oli kuin esikoulu, piti oppia ja ymmärtää uutta ja oli vaikeuksia. Oli luotava kymmenessä vuodessa se, mitä länsimaiset maat olivat tehneet parisataa vuotta.

Vielä 1990-luvun lopulla koettiin uusi valtava taloudellinen romahdus pyramidihuijauksen myötä, jossa moni menetti kaiken. Sen jälkeen, 20 vuodessa on otettu isoja kehitysaskelia, vaikka maa on yhä köyhä.

Pelkästään ympäristötermit ovat Albaniassa uutta. Ne eivät ole olleet mediassa ja julkisessa puheessa, jossa sen sijaan on puhuttu kouluista, maataloudesta ja teiden rakentamisesta.

– Ympäristö, environment, ei ole ollut yleinen sana. Se oli tieteellistä, abstraktia. Siksi se on erikoinen prioriteetti tämän hallituksen asioissa, Kumbaro kertoo.

Nyt ministeriössä on kaksi kärkiasiaa: kestävä turismi ja luonnonsuojelu rinta rinnan eli miten toteuttaa turismi vastuullisemmalla tavalla:

– Me emme saastuta verrattuna muuhun Eurooppaan. Käytämme liki sataprosenttiesti uusiutuvaa energiaa vedestä ja auringosta, meillä ei ole raskasta teollisuutta.

Ministeri esittääkin Albanian uhrina ilmastonmuutokselle, jonka muut maat ovat aiheuttaneet. Pariisin ja Glasgown sopimuksiin nähden Albanian hiilitaso ei ole hänen mukaansa juuri mitään.

Energian lähteenä Albaniassa onkin liki sataprosenttisesti vesivoima eli parituhatta pientä ja isoa voimalaa. Satsauksia tehdään myös aurinkoenergiaan. Fossiilisia polttoaineita käytetään lähinnä liikenteessä ja aika hämmästyttävällä tavalla yhtä kalliilla hinnalla kuin Suomessa.

Lyhyt johdatus maan politiikkaan kertoo, että sosialistien puolue on vallan ytimessä, toiseksi tärkein on oikeistolainen demokraattipuolue ja kolmanneksi tärkein vapauspuolue. Puolueita on kuitenkin kymmeniä, ”jokaisella perheellä omansa”. Tärkeintä ehkä on, että vaalit ovat vapaat, ja saa valita itse.

Artikkeli on julkaistu lehdessä 8/2022.