Työehtosopimukset määräävät palkat ja työajat

Suomessa ei ole olemassa lakia, joka määräisi työnantajat maksamaan esimerkiksi lomarahoja, korottamaan palkkoja vuoden parin välein tai ylipäätään maksamaan tietystä työstä tietynsuuruista palkkaa. Nämä ja monet muut itsestään selvinäkin pidetyt edut tulevat suurimmalle osalle työntekijöistä työehtosopimusten kautta.

Työehtosopimukset tarkoittavat ammattiliittojen ja työnantajajärjestöjen välisiä sopimuksia alan työehdoista. Joskus toisena sopijana voi olla työnantajaliiton sijaan yksittäinen yritys. Työehtosopimuksissa sovitaan esimerkiksi palkoista, vuorolisistä, työajoista ja lomista.

Suurin osa suomalaisista työehtosopimuksista on yleissitovia. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikkien alan työpaikkojen on noudatettava työehtosopimuksen määräyksiä riippumatta siitä, kuuluuko työnantaja työnantajaliittoon tai työntekijä ammattiliittoon. Kaikki alan työntekijät saavat siis samat edut.

Yksittäisellä työpaikalla tai yksittäisessä työsuhteessa voidaan kuitenkin aina sopia työehtosopimusta paremmista ehdoista. Työnantaja ei siis saa maksaa huonompaa palkkaa kuin työehtosopimus määrää mutta enemmän saa aina maksaa.

Kolmikantatyöryhmissä valmistellaan lakeja

Työehtosopimusten lisäksi ammattiliitot pääsevät Suomessa vaikuttamaan myös lakeihin ja moniin isoihin yhteiskunnallisiin uudistuksiin. Tämän takaa niin sanottu kolmikantainen sopimuskulttuuri.

Kolmikannalla eli maan hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen yhteistyöllä on Suomessa pitkät perinteet. Kolmikantaisesti on sovittu paitsi työelämän asioista myös esimerkiksi sosiaaliturvasta ja eläkejärjestelmästä.

Työntekijöitä kolmikannassa edustavat yleensä palkansaajakeskusjärjestöt eli SAK, STTK ja Akava. Työntekijät ovat näiden jäseniä oman ammattiliittonsa kautta. Työnantajia edustavat vastaavasti niiden keskusjärjestöt.

Viime aikoina kolmikantaisissa työryhmissä on pohdittu esimerkiksi koronapassia, työturvallisuutta korona-aikana, palkka-avoimuutta, kilpailukieltosopimuksia ja työllisyyden edistämistä.

Työnantajat vetävät eri suuntaan

Moni on sitä mieltä, että valtakunnalliset työelämän sopimukset ovat Suomen vahvuus ja sekä työnantajien että työntekijöiden etu. Kaikki eivät niistä kuitenkaan tykkää. Vastustajia on etenkin työnantajapuolella.

Aiemmin Suomessa sovittiin palkankorotuksista usein niin sanotuilla tulopoliittisilla kokonaisratkaisuilla eli tupoilla. Ne koskivat lähes kaikkia aloja kerralla, ja niissä sovittiin samalla monista talous- ja sosiaalipolitiikan asioista kuten veronalennuksista.

Vuonna 2016 työnantajien keskusjärjestö EK ilmoitti muuttaneensa sääntöjään niin, ettei se enää tee työelämän sopimuksia vaan niiden teko siirtyy kokonaan yksittäisten työnantajaliittojen vastuulle. Se oli tupojen loppu.

Vuonna 2020 työnantajaliitto Metsäteollisuus astui askeleen pidemmälle ja ilmoitti siirtävänsä työehtosopimusneuvottelut yrityksille. Samanlaisia haluja on ollut myös Teknologiateollisuudella. Näilläkin aloilla valtakunnalliset ammattiliitot edustavat edelleen työntekijöitä ja palkat määräytyvät työehtosopimuksilla.