Työsuojelupäällikkö Anton Laari (oik.) ja AKT:n varatyösuojeluvaltuutettu Kari Lehtonen uskovat työturvallisuuden paranevan bussiliikenteessä, kun liikenteen tilaajan vastuuta turva-asioista lisätään.
Rajujen väkivallantekojen seurauksena bussiliikenteen käytäntöjä parannetaan
Vaikka Länsimäen bussikuljettajan puukotus on paha asia, siitä seuraa myös hyvää bussiliikenteen turvallisuudelle. Ohjaamon eristäminen ei ole helppo rasti.
Viime kesänä tapahtunut Helsingin Bussiliikenteen (nykyisin Koiviston Auto, Helsinki) kuljettajan puukotus on vaikuttanut kaikkiin alan toimijoihin.
Pleksittömät pois liikenteestä
Naapuriyhtiö Pohjolan Liikenteen työsuojelupäällikkö Anton Laari ja Pasilan Varikon 1. varaluottamusmies Kari Lehtonen kertovat muutoksista.
– Jo vuoden vaihteessa 2022 ja 2023 kartoitimme suojapleksittömien bussien tilanteen. Saimme kaikki pleksittömät pois liikenteestä, Laari kertoo.
Lehtosen mukaan suojapleksittömien bussien poistuminen lisää myös kuljettajien suostumista viikonlopun ja yövuorojen ajoon. Laari ja Lehtonen kertovat kokeilleensa yhdessä oikein lekan kanssa, mitä tuulilasit ja vastaavat kestävät.
– Tuulilasiin tuli reikiä, mutta se ei pettänyt, toteaa Laari.
– Toisaalta lasista ei pääse lekallakaan läpi, Lehtonen täydentää.
Miehet pahoittelivat, etteivät pääse sopivan koekappaleen puutteen takia testaamaan suojapleksin kestävyyttä. He arvioivat, ettei pleksi oikein estä ohjaamoon pääsyä, vaikka tunkeutujalla ei olisikaan lekaa tai muuta painavaa astaloa.
Tilaajavastuu, pitkä tie
Jos parannetaan bussien turvarakenteita, molempien näkemykset menevät yksiin: tilaajavastuu pitää ulottaa ei pelkästään liikenteen tuottajaan vaan myös tilaajaan, pääkaupunkiseudulla HSL:ään.
– Se on pitkä tie, Lehtonen huokaa.
– Mutta ainoa tapa edetä, kun halutaan pitää kilpailutukset tasapuolisina ja vaikuttaa esimerkiksi bussinvalmistajiin ja niiltä vaadittaviin muutoksiin turvarakenteissa, toteaa Laari.
Jos kuljettaja noudattaa kaikkia ohjeita, hän voi joutua hankaliin tilanteisiin. Säännöistä luisteleva saattaa päästä helpommalla.
Miehet pohtivat, että linja-auton ohjaamon eristämisessä Iso-Britannian malliin ogelmia tulisi ainakin siinä, että kuljettajan on nähtävä oikealle. Myös palo- ja pelastustilanteet vaikuttaisivat ratkaisuihin.
Joka kuljettajalla älypuhelin
Pohjolan Liikenteellä on kuitenkin tulossa kaikille kuljettajille talon puolesta älypuhelimet. Näissä kännyköissä tulee olemaan 112-appi ja muita turvasovelluksia.
– Taksit ovat saaneet turvanappulan toimimaan. Miksei jokin sovellus voisi toimia myös bussiliikenteessä? Lehtonen pohtii.
Älykännykät auttavat Laarin mukaan myös työnantajaa, kun vaikka tehdään ajosarjoja.
Työturvallisuudessa molemmat näkevät kaksi ongelmakohtaa, joihin lähes jokainen kuljettaja törmää ilta- ja viikonloppuajossa. Kun kuljettaja tarkastaa nuorisoporukan liput, niitä ei tahdo löytyä, eikä asiakkaan kunto oikein riitä pitkiin pohdiskeluihin.
Toinen ongelmien aiheuttaja ovat bussiin nukahtaneet matkustajat, joita pitää herättää päätepysäkillä.
– Heräävät saattavat tulla päälle, joten joskus on turvallisempaa kutsua pari vartijaa paikalle, Laari pohtii.
Kari Lehtosen mukaan tilaajien vaatimus asiakaspalvelusta ja lippujen tarkastamisesta rajoittaa joskus kuljettajan toimintamahdollisuuksia.
– Sekin täytyy sanoa, että jos kuljettaja noudattaa kaikkia ohjeita, hän voi joutua hankaliin tilanteisiin. Säännöistä luisteleva kuljettaja saattaa päästä helpommalla, miehet miettivät.
Herttoniemen sairaalan taitava kirurgi leikkasi Sepon käden käyttökuntoon. Tosin sormien sivuttaisliike ei toimi täysin eikä oikea pikkurilli nouse normaalisti.
Länsimäessä puukotetun bussikuljettajan käsi on parantunut: “Oli hienoa kun kaikki ottivat minuun yhteyttä”
Hurjasta puukotuksesta selvinnyt bussinkuljettaja hämmästelee tyytyväisenä, että kaikki – entinen ja nykyinen pomo, kotikaupungin psykologi ja työkaverit – ottivat häneen yhteyttä eikä hänen tarvinnut itse etsiä apua. Pahoin haavoittunut käsi on parantunut melkein entiselleen, eikä tapaus ole tullut uniin.
Kutsukaamme kuljettajaa vaikka Sepoksi, koska hän puhuu sujuvasti suomea ja on Suomen kansalainen, vaikkakin on syntynyt muualla.
Seppo, 42, on ollut bussinkuljettaja 3 vuotta. Urheilullinen mies tuli alalle, kun kuntosalit suljettiin koronan takia ja työ henkilökohtaisena valmentajana loppui.
Humalaista mekastusta matkalla
Seppo kertoo, mitä tapahtui 95N:n viimeisellä vuorolla (klo 01.50 Rautatientorilta Rajakylän kautta Mellunmäen metroasemalle) noin klo 2.15 Kuulakujan pysäkillä 11. kesäkuuta Vantaan Länsimäessä.
– Se oli normaali viimeinen vuoro Rautatientorilta, paljon humalaisia ja melkoista mekastusta koko matkan ajan, kertoo Seppo rauhallisella äänellä.
Lipun kysyminen humalaisilta aiheuttaa vain aggressiota, joten hän otti kaikki kyytiin, noin 40 matkustajaa kyselemättä lippua. Matkaajat olivat pääasiassa nuoria tulossa ravintolasta. Matkalla hän pyysi pari kertaa pahimpia möykkääjiä ja edestakaisin kävelijöitä rauhoittumaan, mikä ehkä vähän hillitsi menoa hetkeksi.
Seppo kuuli nuorten kehottavan toisiaan, että “mennään kaikki etuovelle”. Kun bussi pysähtyi pitkälle pysäkille Kuulakujalla, nuoret kävivät päälle. Jollain hyökkääjällä oli keppi, ja pleksi lähti irti ulospäin.
Seppo ei muista kaikkea, mutta poliisin selvityksistä hän on saanut kokonaiskuvan tapahtuneesta. Esimerkiksi hän ei muista nähneensä tyttöä kuuden pojan joukossa. Nuoret eivät olleet mustaihoisia, kuten jossain uutisissa oli virheellisesti, vaan taustat viittasivat Pohjois-Afrikkaan tai Lähi-itään.
– Nyrkein päälleni käyneitä poikia oli kolme, joista yksi huitoi edestakaisin jollain esineellä minua. Löin parhaani mukaan takaisin, mutta en tainnut juurikaan osua. Lopuksi yksi pahoinpitelijöistä yritti heittää pleksiä päälleni.
– Joukko poistui bussista, kun joku kysyi bussin ulkopuolelta, mitä te oikein teette. Suljin ovet ja lähdin ajamaan. Vasta silloin huomasin runsaan veren, joka oli tullut kädessäni olevasta puukonhaavasta. Lopetin reitillä ja ajoin varikolle, jonne oli hälytetty ambulanssi.
Käsi leikattiin kuntoon
Peijaksen sairaalassa käsi ommeltiin. Lopullinen leikkaus tehtiin viikon kuluttua Herttoniemen sairaalassa; taitava kirurgi sai käden käyttökuntoon, vaikka kaksi hermoa ja kaksi niveltä olivat vaurioituneet.
– Pysyvää haittaa jäi käteen, sormien sivuttaisliike ei toimi täysin eikä oikea pikkurilli nouse normaalisti. Mutta muuten käsi on aika kunnossa. Jäikö pelkoja? Ei, tapahtumat eivät ole tulleet uniin. Enemmänkin olen vihainen.
– Minulla kävi vain huono tuuri, koska tällaisia ikäviä kohtaamisia sattuu kaikille yövuoron kuljettajille.
Hän tarjoaa yksinkertaista lääkettä bussissa hulinoinnin estämiseksi:
– Jos lähtölaiturilla olisi vartijat, jotka tarkastaisivat matkalaisten lipun ja kunnon, yömatkat olisivat varmasti rauhallisempia.
Kaikki toimivat
Seppo kiittelee työtovereiden ja päälliköiden suhtautumista. Heti sunnuntaina soitti pomo ja kysyi voinnin. Maanantaina soittivat kaupungin psykologi ja varikon päällikkö ja kyseli kuulumiset. Myös edellisen työpaikan pomo soitti, ja neuvoi, että vaimolle pitää kertoa – muttei ihan vielä.
– Vaimo ja 7-vuotias poika olivat lomalla vanhempieni luona, joten en kertonut asiaa vielä heille.
– Mutta oli hienoa, kuinka kaikki ottivat minuun yhteyttä. Minun ei itse tarvinnut päättää mitään. Kaikki kyselivät, kuuntelivat ja neuvoivat, ja sain hyvän hoidon käden haavaan, kiittelee Seppo, joka on jo käynyt näyttämässä parantunutta kättään työpaikalla.
