Tapaturmatilastojen perusteella vaarallisin paikka kuljetus- ja varastointialalla on koneeseen tai ohjaamoon nousu tai sieltä laskeutuminen.

– Liukastutaan. Useimmiten sattuu käden ja jalan alueille, kun romahdetaan alas, Työturvallisuuskeskus ry:n johtava asiantuntija Jukka-Pekka Jantunen sanoo.

Vaikka työpaikoilla tapahtuu yleisesti entistä vähemmän onnettomuuksia, kuljetus- ja varastoalalla ne päinvastoin lisääntyivät 453 tapaturman verran vuodesta 2021 vuoteen 2022.

– On huolestuttavaa, että tapaturmien määrä on vähän noussut. Suojaimia ja näkyvyyttä on tullut lisää, koneet ja laitteet ovat kehittyneet ja tapaturmien vakavuusaste on pienentynyt. On kuitenkin mietittävä, miten vakavia tapaturmia saataisiin vähennettyä, Jantunen pohti Satamaoperointialan työsuojeluseminaarissa Raumalla marraskuun alussa.

Eri käsityksiä turvallisuudesta

– Henkilökohtainen huolenaiheeni satamissa on pölynhallinta. Jos syöpävaarallinen aine pölyää, on käytettävä maskia. Parasta olisi, jos paikat pestäisiin joka päivä, mutta ymmärrän, ettei se ole kohtuullinen vaatimus, Aluehallintoviraston tarkastaja Mikko Järvenreuna totesi.

Euroports Containers Rauman työsuojeluvaltuutettu Pasi Rantasta puolestaan huolestuttivat satamien liikennejärjestelyt – tai oikeastaan niiden puute.

– Alueella liikkuu ylimääräisiä ihmisiä, esimerkiksi laivoilta tulleita vieraita, jotka kulkevat sinne ja tänne. Samaan aikaan satamissa kulkee isoja koneita ja laitteita, joissa on kuolleita kulmia, Rantanen totesi.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n sopimusalavastaava Juha Anttila nyökkää. Satamassa liikkuu monen eri alan toimijoita kunnossapidosta muonittajiin ja kaikilla tuntuu olevan erilaiset käsitykset turvallisuudesta.

– Lisäksi on paljon ulkomaalaisia autonkuljettajia. Heillä ei ole samanlaista työsuojelukulttuuria kuin meillä, Anttila sanoo.

Jotta satamien turvallisuus paranisi, tarvitaan lisää yhteistyötä eri toimijoiden kesken.

Ahtaajan pitävät kengät

– Työsuojelu toimii parhaiten, kun löydetään yhteisiä maaleja. Alat ovat toimineet erillään, mutta olemme pyrkineet lisäämään lonkeroita myös teollisuusryhmän puolelle: rakennus-, metsä- ja metallipuolelle. Henkilöstömäärällä mitattuna emme ole suurin ala, mutta olemme yksi vaikuttavimmista. Tämän sanon rinta rottingilla, Jantunen toteaa.

Alan koulutusta ja valistusta on lisätty. Uutena aiheena on esimerkiksi työkoneiden akustoturvallisuus, sillä sähkökäyttöiset laitteet ja koneet ovat yleistyneet. Työturvallisuuskeskuksen nettisivuilta löytyy maksuttomia webinaareja. Ja jos sopivaa ei löydy, Jantunen kehottaa olemaan yhteydessä, niin sellainen pyritään järjestämään.

– Nyt seuraamme mielenkiinnolla merenkulun puolella käynnissä olevaa hanketta. Siinä kehitetään turvakenkiä, jotka pitäisivät liukkaalla kannella, Jantunen sanoi.

Rantasen kaipaamia ahtaajien kannalta tärkeitä parannuksia liikennejärjestelyihinkin etsitään.

– Olemme juuri aloittaneet yhdessä Suomen Satamat ry:n Pekka Merosen kanssa hankkeen, jossa tutkitaan, millaisia ongelmia satamissa on. Tavoitteena on julkaista suosituksia niiden ratkaisemiseksi. Samalla on otettava huomioon, että satamat ovat erilaisia. Toisissa voi olla vain yksi operaattori, toisissa kymmenkunta, Jantunen kertoi.

Työturvallisuuskeskuksen, AKT:n, Ammattiliitto Pro ry:n ja Satamaoperaattorit ry:n järjestämistä Satamaoperointialan työsuojeluseminaareista on tullut suosittuja. Raumalle ilmoittautui mukaan noin 80 henkeä.

– Näistä saa aina hyviä esimerkkejä siitä, miten turvallisuutta voi kehittää, Rantanen sanoi.