Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Evästeasetuksesi on tallennettu.
Siirry etusivulle
– Nyt on hyvä ajaa, kun on aurinko paistaa ja on kuiva tie. Mutta pimeällä ja jäisellä tiellä saa keskittyä selvitäkseen, ja se rasittaa, Bo Eriksson toteaa. 
Aihe: Ahvenanmaa

Mies, rekka ja punertava asvaltti

Bo Eriksson ajaa haketta Långnäsiin, mistä se kuljetetaan laivalla Naantaliin.

Teksti
Jaakko Takalainen
Kuvat
Ilkka Heino
Julkaistu

Bo Erikssonilla, 60, on monta muutakin tehtävää kuin puoliperävaunuyhdistelmän ajo. Hän lastaa kauhakuormaajalla muun muassa haketta 95 kuutiometriä 2–3 kertaa päivässä Transmarin omistamaan rekkaan. Lämmönlähteeksi menevän hakkeen hän kuljettaa Långnäsin satamaan, josta perävaunut siirtyvät laivaan ja meren yli Naantaliin. Pääsimme 41 vuotta rekkaa ajaneen Erikssonin kyytiin matkalla Långnäsiin.

Aikaisemmin Eriksson ajoi rahteja Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa. Vakireitti Suomessa oli viedä perunalastuja Kuopioon, Kajaaniin, Rovaniemelle ja Tornioon. Paluukyydissä tuli Lapin Kullan olutta. Työtä oli kaksi viikkoa ja vapaata sen jälkeen viikko. Kymmenen viimeistä vuotta hän on ajanut vain Ahvenanmaalla.

– Helpompi ajaa vain täällä, saa päivätyön eikä tarvitse olla pitkiä aikoja poissa kotoa, sanoo Eriksson, kun rekka nielee punertavaa asvalttia. Tien väri johtuu saarimaakunnan hiekasta.

Mikä on muuttunut eniten vuosikymmenten aikana kuljettajan työssä?

– Tämä on muuttanut kaiken, Eriksson sanoo ja nostaa älypuhelimen esille. – Nyt on paljon helpompaa saada tieto kulkemaan. Tosin työnantajakin saa halutessaan minut kiinni kaiken aikaa, sanoo Eriksson ja hymyilee vinosti.

Hän kehuu parantuneita istuimia ja parempaa näkyvyyttä ulos.

– Tämä hyttihän on kuin lentokoneen ohjaamo, ja jotkut ajo-ominaisuudet ovat parempia kuin henkilöautoissa. Toisaalta lisääntynyt elektroniikka vaatii korjausta useammin kuin entiset autot.

– Nyt on hyvä ajaa, kun aurinko paistaa ja on kuiva tie. Mutta pimeällä ja jäisellä tiellä saa keskittyä selvitäkseen, ja se rasittaa, Eriksson toteaa.

Onnellinen kalamies

Bo Eriksson on ollut yli 40 vuotta naimisissa, ja 40-vuotias poika ei ole seurannut isän jälkiä vaan työskentelee sähköinsinöörinä. Eläkeikään (64 vuotta 9 kuukautta) on vielä aikaa. Oletko onnellinen?

– Kyllä minä olen, ei voi oikein valittaa. Ahvenanmaalla kaikkialla ympärillä on merta. Viikonloput ovat aina vapaat, ja lisäksi pidän joka toisen perjantain vapaana. Silloin pääsen kalastamaan.

Bo Eriksson jättää perävaunut Långnäsin satamaan, jossa nuori ahtaaja siirtää sen trukilla Fjärdvägen-laivaan. Bo Eriksson ajaa nupin takaisin Maarianhaminaan.

Artikkeli on julkaistu lehdessä 3/2022.