Liikenneturvallisuuden kolme perinteistä E:tä ovat: Education (koulutus), Enforcement (valvonta) ja Engineering (suunnittelu). Näillä ohjataan sekä käytäntöä että päätöksentekoa, kun tavoite on parantaa turvallisuutta.

Koulutus (Education) merkitsee valistuskampanjoita, koulutuksia ja tienkäyttäjille suunnattua viestintää. Ajokortin saaminen edellyttää aina koulutusta ja osaamisen osoittamista. Koulutukseen kuuluvat myös turvallisuuskampanjat, jotka muistuttavat kuljettajia esimerkiksi riskeistä, kuten ylinopeudesta.

Liikenne- ja viestintävirasto Traficom on Suomessa viranomainen, joka vastaa ajokorttien hankkimisesta ja uusimisesta. Se myöntää opetusluvat sekä erityisluvat, kuten alkolukkoajokortit ja ikäpoikkeusluvat. Liikenneturvallisuuskampanjoiden keskeinen toimija on Liikenneturva, joka on toiminut liikenneturvallisuustyössä jo vuodesta 1971.

Valvonnan (Enforcement) rooli on poliisilla ja rangaistuksilla, joilla varmistetaan, että liikennesääntöjä noudatetaan. Esimerkiksi tieto matkapuhelimen käytön vaarallisuudesta ajon aikana ei vaikuta tarpeeksi. Tarvitaan myös valvontaa. Kampanjat ja valvonta toimivat parhaiten yhdessä.

Yksi keskeinen periaate on, että rangaistuksen varmuus vaikuttaa enemmän kuin sen ankaruus. Suomen päiväsakkojärjestelmä on ollut käytössä jo vuodesta 1921. Siinä sakon määrä perustuu sakotettavan omiin tuloihin, jotta sakko olisi yhtä ankara kaikille. Järjestelmä herättää usein kansainvälistä huomiota. Käytännössä se on johtanut siihen, että jotkut hyvin suurituloiset yksinkertaisesti välttelevät itse ajamista.

Poliisi vastaa liikennesääntöjen valvonnasta ja varmistaa, että niitä noudatetaan. Lainsäädännön laativat puolestaan hallitus ja eduskunta. Traficom toimii sääntelyviranomaisena, joka vastaa useista liikenteeseen liittyvistä määräyksistä sekä ohjeistuksesta niiden käytännön toteuttamiseksi.

Esimerkiksi vuonna 2004 suomalainen liikennelaki muuttui siten, että lääkäreille tuli velvollisuus ilmoittaa poliisille, jos potilaan ajokyky on heikentynyt tavalla, joka voi aiheuttaa vaaraa hänelle itselleen tai muille tienkäyttäjille. Traficom julkaisi tämän tueksi ohjeistuksen ajoterveyden arviointiin, jota terveydenhuollon ammattilaiset voivat käyttää päätöksenteon tukena.

Suunnittelulla (Engineering) tarkoitetaan turvallisempien teiden, ajoneuvojen ja infrastruktuurin kehittämistä. Se on keskeinen osa Nollavisio -lähestymistapaa. Siinä tavoitteena on rakentaa liikennejärjestelmä, jolla estetään inhimillisistä virheistä johtuvat vakavat onnettomuudet.

Liikennesysteemien suunnittelun parannukset ovat vuosien varrella merkittävästi lisänneet matkustajien turvallisuutta. Hyviä esimerkkejä ovat liikenteen rauhoittaminen ja nopeusrajoitusten alentaminen erityisesti koulujen läheisyydessä.

Väylävirasto on Suomen valtion virasto, joka vastaa tie-, rata- ja meriliikenteen väyläverkon suunnittelusta, kehittämisestä ja ylläpidosta. Lisäksi virasto edistää liikenteen ja maankäytön yhteensovittamista, jotta eri liikkumismuodot ja alueiden käyttö toimivat mahdollisimman tehokkaasti ja turvallisesti yhdessä.

Näiden perinteisten E:iden lisäksi on olemassa uusia ajoittain käytettyjä E-kirjaimia, kuten Emergency Response (pelastustoiminta) sekä Equity (tasa-arvo). Näiden lisäksi ehdotamme vielä kahta uutta E:tä, jotka ovat Evidence (näyttö) sekä Expertise (asiantuntemus).

Pelastustoiminta (Emergency Response) on yksi uusista liikenneturvallisuuden E-kirjaimista. Tämä E kuvaa nopeaa ja tehokasta ensiapua ja pelastustoimintaa onnettomuuksien jälkeen.

Terveydenhuoltojärjestelmien ja ensihoitopalveluiden parantaminen on ollut yksi keskeisistä tekijöistä tieliikennekuolleisuuden vähentämisessä. Korkeasti koulutettujen ammattilaisten nopea saapuminen onnettomuuspaikalle merkitsee usein eroa elämän ja kuoleman välillä.

Onnettomuuksissa, jotka tapahtuvat kaukana hätäpalveluista, helikopterien ensihoitopalvelut voivat olla ratkaisevassa roolissa. FinnHEMS vastaa lääkärihelikopteritoiminnan järjestämisestä Suomessa yhdessä hyvinvointialueiden ja HUS-yhtymän kanssa.

Ajoneuvoihin asennetut järjestelmät voivat myös parantaa hätätilanteisiin reagointia. Esimerkiksi eCall on Euroopan unionissa pakollinen hätäjärjestelmä ajoneuvoissa. Se soittaa automaattisesti 112-hätänumeroon vakavan onnettomuuden sattuessa ja lähettää kriittisiä tietoja, kuten ajoneuvon sijainnin, kulkusuunnan ja tyypin. eCall-järjestelmä tuli pakolliseksi kaikille uusille ajoneuvotyypeille EU:ssa 1. huhtikuuta 2018 alkaen.

Tasa-arvo (Equity). Tasa-arvo liikenteessä tarkoittaa turvallisen liikkumisen mahdollistamista kaikille erilaisille ihmisryhmille. Liikennejärjestelmämme on autoihin keskittynyt, suuri osa infrastruktuurista on suunniteltu moottoriajoneuvoja varten.

Pyöräilyinfrastruktuuria kehitetään jatkuvasti. Myös esimerkiksi liikennevaloihin on lisätty äänimerkkejä, jotka auttavat näkövammaisia kaupunkiympäristössä. Työtä kuitenkin riittää, jotta myös haavoittuvassa asemassa olevilla olisi mahdollisuus liikkua turvallisesti liikenteessä.

Näyttö (Evidence). Tämä E kuvaa turvallisuustoimenpiteiden vaikuttavuuden arvioinnin tärkeyttä.

Liikenneturvallisuustoimien tulisi perustua näyttöön. Liikenneturvallisuustilannetta mitataan erilaisten säännöllisesti seurattavien mittareiden avulla. Esimerkiksi valtiot rekisteröivät tieliikenneonnettomuuksien määrän ja luokittelevat ne lopputuloksen mukaan: kuolemantapaukset, vakavat tai lievät loukkaantumiset, tai pelkkä omaisuusvahinko.

Näitä lukuja voidaan analysoida suhteessa koko väestöön, tiettyihin väestöryhmiin, kaikkiin ajokortin haltijoihin tai alaryhmiin, kuten ammattikuljettajiin tai varhaisiin ajokortin haltijoihin, jotka Suomessa voivat saada ajokortin jo 17-vuotiaana. Suomessa on vakiintunut ja tehokas järjestelmä kuolemaan johtaneiden tieliikenneonnettomuuksien riippumattomaan tutkintaan, jota koordinoi Onnettomuustietoinstituutti.

Lisäksi valtiot ylläpitävät tietoja muun muassa teiden kokonaispituudesta (kilometreinä), tien tyypeistä (esim. moottoritiet), nopeusrajoituksista, rekisteröityjen moottoriajoneuvojen määrästä, niiden keski-iästä sekä muista infrastruktuuriin ja ajoneuvoihin liittyvistä mittareista.

Kun suunnittelemme minkä tahansa tyyppistä liikenneturvallisuustoimenpidettä – olipa kyse nopeusrajoitusten muuttamisesta, ajokortin saamisen ikärajan alentamisesta, veren alkoholipitoisuuden laillisen rajan säätämisestä tai pyöräilyn edistämisestä – tulisi pystyä ja olla velvoitettuja arvioimaan, onko toimenpide tuottanut toivotun vaikutuksen.

Yksi liikenneturvallisuuden haasteista on, että monia eri toimenpiteitä toteutetaan usein samanaikaisesti. Vaikutusten arviointi edellyttää huolellisesti suunniteltuja tutkimuksia.

Esimerkiksi, jos haluamme selvittää, vähentääkö suojateiden valaistus onnettomuuksia, tulee kerätä tietoa ennen ja jälkeen riittävästä määrästä suojateitä ja verrata valaistuja valottomiin suojateihin.

Asiantuntemus (Expertise). Jotta voimme arvioida mitä tahansa liikenneturvallisuustoimea tai -hanketta, tarvitsemme koulutettuja ja tieteelliset menetelmät tuntevia asiantuntijoita.

Liian usein päättäjät toimivat reaktiivisesti, vastaten jo ilmenneisiin ongelmiin sen sijaan, että niitä ennakoitaisiin. Päätöksentekijät eivät ole tutkijoita; eivätkä seuraa tieteellistä kirjallisuutta tarkasti. Siksi yhteiskuntien tulisi arvostaa tutkijoita erityisesti riippumattomissa tutkimusinstituutioissa, kuten yliopistoissa. Heidän tehtävänsä ei ole vain tuottaa tietoa ja ratkaista ongelmia, vaan myös ennustaa niitä.

Laajennetut E:t tarjoavat liikenneturvallisuuteen kokonaisvaltaisemman strategian

Liikenneturvallisuuden keskeiset ”E:t” – ovat osin hyvin tunnettuja, osa kaipaa enemmän huomiota. Niiden todellinen merkitys syntyy kokonaisvaltaisesta strategiasta, joka yhdistää sidosryhmät ja toimenpiteet. Tällainen laaja ja koordinoitu lähestymistapa on liikenneturvallisuudessa olennaisen tärkeä.

Väitämme, että nykyisistä kolmesta E:stä puuttuu erityisesti näytön ja asiantuntijuuden tärkeys liikenneturvallisuustyön pohjana. Jos todella haluamme parantaa liikenneturvallisuutta myös näiden tärkeys pitää tunnistaa, mistä syystä liikenneturvallisuustyöhön tarvitaan lisää E-kirjaimia.

Kirjoittajista Igor Radun on Helsingin yliopiston liikennepsykologian dosentti. Jenni Radun on ympäristöpsykologian dosentti Metropolia Ammattikorkeakoulussa.