Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Evästeasetuksesi on tallennettu.
Siirry etusivulle
Marjo Vellamo nauraa, ettei vieläkään ole hyvä pakkaamaan. – Monesti ovat jumppavehkeet mukana, hotellissa pääsee salille tai uima-altaaseen. Kesällä voi päästä Kuopion torille tai katsomaan Rovaniemellä yöttömän yön näkymiä. Ne ovat alan pieniä bonuksia.
Aihe: Työssä

Lentotyö houkutteli uudelleen opiskelemaan

Marjo Vellamo opiskeli keväällä lentoemännäksi Norralle. Se oli hänelle jo toinen startti lentoalalle. – Ala vie mukanaan. Koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu, se on myös lentotyön suola. Living on the edge. Se vaara ehkä vähän viehättää.

Teksti
Sini Silvàn
Kuva
Eeva-Leena Nummela
Julkaistu

Marjo Vellamo muistaa yhä matkan Turusta pääkaupunkiseudulle, haastatteluun lentoemäntäkoulutukseen. Kyytiin tuli toinenkin tyttö, joka yhtä lailla kysyi kuljettajalta ”missä jäädä pois”. Tästä kaksikosta tuli parhaat ystävykset. He ottivat Ryanairin lentoemäntinä asemapaikaksi Espanjan. Viisitoista vuotta meni lentäen eri puolille Eurooppaa.

– Ennen koronaa, vuonna 2020 oli tarkoitus vaihtaa Finnairille. Sen varjolla tulin takaisin Suomeen. Sitten suunnitelmat menivätkin vähän uusiksi, Vellamo kertoo.

Puolitoista vuotta töitä tarjosi Lindex ja Vellamo viihtyi. Työ oli tutusti asiakaspalvelua. Pian kaupan alan realiteetit alkoivat tulla vastaan, täysiä viikkotunteja ei ollut tarjolla. Kun Nordic Regional Airlines, tutummin Norra, haki työntekijöitä koulutukseen, Vellamo haki jälleen lentotyöhön.

– Sain paikan ja täällä sitä ollaan.

Vellamo kävi keväällä kurssin, jossa opiskeltiin esimerkiksi Norran käyttämät konetyypit. Vaikka asiat olivat tuttuja, koulutus näiden konemallien käytännöistä oli tarpeen. Jokaisen lentoyhtiön operoimistapa on erilainen.
Norra lentää EMBRAER-190 suihkukoneilla sekä ATR 72-500 potkuriturbiinikoneilla, joissa on 68–72 matkustajapaikkaa. Eroa eri konetyypeissä on lentoemännän kannalta esimerkiksi siinä, miten mennään ohjaamoon, millaiset ovi- tai sisäpuhelinjärjestelmät niissä on tai missä ovat palosammutustarvikkeet.

– Tavarat eivät muutu, mutta se vaihtuu, missä ne ovat ja minkälaisia tarkistuksia tehdään. Ehkä kaikkein vaikeinta on se, että pitää opetella pois vanhoista käytännöistä. Ne ovat jääneet selkäytimeen. Asiat tehdään eri koneissa myös eri järjestyksessä.

Opiskelukavereina oli monia, jotka eivät ole tehneet lentotyötä koskaan, mikä oli myös virkistävää.

Jokainen päivä tarjoaa uusia kohtaamisia

– Tykkään työssä siitä, että mikään päivä ei ole samanlainen. Vuoro alkaa 5:30 ja loppuu 14:30, mutta kaikki sen välillä vaihtelee, kuten ne ihmiset, joiden kanssa lennetään. Se on kivaa ja antaa perspektiiviä tekemiseen.

Töissä ei ole pelkästään pääkaupunkiseudun vaan myös maakuntien ihmisiä, mikä tuo oman vivahteensa. Lentosuunnitelmissa on variaatiota: Italiaa, kotimaata, Belgiaa, Ranskaa tai Ruotsia.

Kurssi oli keväällä, jo kesän alussa Vellamo koki päässeensä hyvin taas kiinni lentotyöhön.

– Ei kukaan tykkää aamulla neljältä herätä, mutta työ kompensoi sitä.

Lentoala on Vellamon mukaan todella epävakaa ja tuulinen: niin korona, lama, tilanne itärajan takana kuin taannoinen tulivuoren purkaus Islannissa vaikuttavat. Jos ala ottaa ensimmäisenä iskuja, se on toisaalta muuntautumiskykyinen ja lähtee yhtä lailla ensimmäisenä nousuun. Esimerkiksi WTC-iskut muuttivat turvatoiminnan. Lentoalaa kuitenkin maailmassa tarvitaan.

Vellamo muistuttaa, että ala ei ole pelkkää lentämistä, työn voi vaihtaa maahenkilökunnan työksi. Jotkut opiskelevat myös rinnalle toisen alan ja yhdistävät näitä, sekin onnistuu.

Hän kertoo oppineensa, että mikään ei kestä ikuisesti, eivät myöskään huonot jutut.

– Hyvät asiat kestävät, jos niiden eteen tekee töitä. Ala on opettanut suvaitsevaisuuteen.

Artikkeli on julkaistu lehdessä 5/2022.