Jyväskyläläisellä Kai Santasella on pitkä kokemus erilaisilla käyttövoimilla kulkevista linja-autoista. Jo 36 vuotta kestänyt pesti Koiviston Auton (aiemmin Jyväskylän Liikenteen) kuljettajana alkoi nokkakoneellisella, jatkui takamoottorisilla ja sittemmin biodiesel- ja sähköautoilla.

Nyt Santasen ajopelinä on syksystä lähtien ollut vetykäyttöinen bussi linjalla 9, Palokan marketeilta keskussairaala Novan kautta keskustaan ja edelleen Vaajakoskelle Pandan liikenneympyrälle.

– Tämä vety jää varmaan minun kuljettajaurani viimeiseksi tekniseksi loikaksi. Mitä mahtanee tulla seuraavaksi, kenties ydinvoimalla kulkeva, Santanen naurahtaa vetybussia esitellessään Koiviston auton tallien kupeella.

Työsuojeluvaltuutettu Jyrki Hänninen kertoo, että vetytankatut autot pidetään ulkona. Vain huoltojen ja korjausten ajaksi ne voidaan ajaa maalaamoon, missä on vetyilmaisimet mahdollisten vuotojen havaitsemiseksi.

Talvesta oikeaa dataa jatkolle

Kuljettaja Santanen täsmentää, että vetykäyttöinen linja-auto on todellisuudessa sähköauto – jyväskyläläisille tuttu kalusto jo yli vuoden ajalta. Sen vuoksi kuljettajilta vetykäyttöisyys on vaatinut vain autokohtaisen koulutuksen.

Autojen tankkaus on koko konsernin tavoin ulkoistettu ja siitä vastaa RTK-Palvelu. Tankkaus vie varttitunnin ja Santasen mukaan periaatteessa hyvällä reittisuunnittelulla vetyautoilu voisi laajentua kauemmaksikin. Logistisesti ratkaisu voisi olla ns. vesikonttiverkosto, jonka avulla vedestä voitaisiin tehdä vetyä missä vain reitin varrella.

Kai Santasen mukaan vedyn iso teknologinen haaste on pakkasenkestävyys. Jyväskylän parivuotisessa pilotissa vetyä on testattu vain kesän lämmössä. Santanen arvioi, että talvella yhden vetytankkauksen kilometrimäärä voi tippua viidesosalla eli kesän 600:sta talven 400:aan kilometriin.

Vetyautoilun yleistyminen on Hännisen ja Santasen mielestä kiinni ennen kaikkea rahasta. Parivuotista vedyn kokeilua miehet pitävät jännittävänä: tuleeko kokeilusta niin hyvät tulokset että vetyteknologia yleistyy vauhdilla. Myös vedyn käyttöä mäntämoottorien polttoaineena seurataan, kuorma-autopuolella on kokeiluja jo hyvässä vauhdissa.

Autot omistava Cefmof-säätiö päättää Santasen mukaan kahden vuoden pilotin jälkeen, viekö se autot muualle vai voidaanko ne lunastaa. Hänninen toivoo, että kokeilusta saadaan ’sitä oikeaa dataa kun talvi oikeasti tulee’. Se viitoittaa näköalat tulevaisuudelle.

Vety-sähköllä tasaisesti

Koiviston Auto panosti jo aiemmin Jyväskylässä sähköbusseihin 64 auton verran. Kaupunkiliikenteen suosio onkin ollut oivassa kasvussa viimeisten vuosien aikana, siitäkin huolimatta, että skuutit ovat vieneet osansa kaupungin liikennevirrasta.
Santanen vastaa empimättä pitävänsä sähköä ja siten myös vetyä parhaana käyttövoimana kuljettajan kannalta.

– Sähköauto on äänetön eikä nykimistä ole kuten vaihteellisissa autoissa.

Matkustajat ovat Santasen mukaan tykästyneet sähköautoihin. Vedystä on oltu kiinnostuneita varsinkin sen jälkeen, kun sitä markkinoitiin vip-yleisökyydeillä rallien aikaan elokuussa.

– Monet luulevat istuvansa sähköbussissa. Auton etukulmassa on ’hookaks’-merkki vedystä. Jos auto on kyljellään tien poskessa, on tärkeää, että pelastusväki tietää käytettävän polttoaineen, Santanen täsmentää.

Vetyä on pidetty tulenarkana ja räjähdysherkkänä, mikä asettaa haasteita työsuojelullekin.

– Asentajilla on oltava riittävä koulutus, Hänninen tähdentää ja muistuttaa myös sähköbussien akkujen vaarallisuudesta palotilanteissa.

Piippaukset riesana

Vetyautoissa on Santasen mielestä menty ympäristöllisesti oikeaan suuntaan. Matkustamon lämmityslaitteisto toimii sekin vedyn tuottamalla sähköllä. Sähköbusseissahan lämmityksen hoitaa biodieselillä toimiva laitteisto.

– Vetyauto on sähköautoon verrattuna täysin päästötön. On hienoa, että tekniikka kehittyy. Enpä tiedä kaipaako kukaan mustaa savua autohalleilla, tiivistää nuorena miehenä armeijan autojoukoista ammattikuljettajaksi ryhtynyt Santanen, 58.

Kaikella kehityksellä on miesten mielestä silti rajansa. Uusimman teknologian myötä harmituksen aiheeksi ovat nousseet jatkuvat piippaukset milloin mistäkin varoitusjärjestelmien havaitsemasta vaarasta.

– Jos skuutti ajaa jalkakäytävällä, järjestelmä piippaa kovaäänisesti, vaikka vaaran aiheuttaja viilettää kaukana. Ja skuuttejahan kaupunkiliikenteessä riittää, Hänninen sanoo.

– Kun auto on muuten hiljainen, pitääkö ammattikuljettajia joka risahduksesta varoittaa, Santanen ihmettelee.