Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Evästeasetuksesi on tallennettu.
Siirry etusivulle
Anu Sajavaaran mukaan kuunteleminen on olennainen osa valtakunnansovittelijan työtä.
Aihe: Valtakunnansovittelija

Uusi valtakunnansovittelija vannoo vuoropuhelun ja jalkatyön nimeen

Uusi valtakunnansovittelija vannoo vuoropuhelun ja jalkatyön nimeen, mutta sanoo myös, ettei Bulevardilla ryhdytä täyttämään palkkakuoppia.

Teksti
Emilia Kukkala
Kuva
Julius Konttinen
Julkaistu

Uusi valtakunnansovittelija, oikeustieteen kandidaatti Anu Sajavaara siirtyi pestiinsä Palvelualojen työnantajien (Palta) neuvottelujohtajan paikalta. Aiemmin hän on työskennellyt muun muassa Euroopan yhteisön tuomioistuimessa ja Elinkeinoelämän Keskusliitossa (EK).

Haastatteluissa Sajavaara on maininnut sovittelijantoimiston olevan ”boulevard of broken dreams” (särkyneiden unelmien bulevardi), josta on turha hakea kovia palkankorotuksia.

– Se vähän irrotettiin kontekstistaan. Laissa on ohjeistus sille, miten työriitaa pitää sovitella. Osapuolten omien tavoitteiden ja ehdotusten perusteella, mutta kukaan ei saa kaikkia tavoitteitaan läpi. Perinteinen totuus täällä toimistolla on ollut, että täältä lähdetään vähän tyytymättöminä kaikki. Saadaan laiha sopu, jonka kanssa voidaan elää.

Sajavaara sanoo, ettei sovittelussa ole aikaa puuttua kuin keskeisimpiin ongelmakysymyksiin.

– Oman alan kehittämistä pitää tehdä omissa neuvotteluissa, täällä ei voida ottaa isoja edistysaskelia. Lopputulos on aina aika laiha paketti.

Riitojen ennaltaehkäisyä

Silloin, kun sovittelija ei sovittele työriitoja, hän yrittää ehkäistä niitä.

– Sovittelija yrittää kaikin mahdollisin keinoin ennakoida ja estää ristiriitatilanteita ja puhua yhteistyön ja vuoropuhelun puolesta.

Sovittelija pyrkii ehkäisemään riitoja pitkälti keskustelun keinoin: kiertää puhumassa tapahtumissa, edistää vuoropuhelua ja kuuntelee osapuolten huolia. Tärkeimpänä Sajavaara näkee keskusteluyhteyden edistämisen.

– Se, että osapuolilla olisi jokin yhteinen näkemys alasta ja sen tulevaisuudesta, olisi hyvin tärkeää, että osattaisiin valmistautua tulevaan. Että mietittäisiin yhdessä, mihin ala on menossa, olisi jaettua tietoa ja tilannekuvaa.

Sajavaara sanoo uskovansa dialogin voimaan. Sen kautta hän aikoo ansaita myös työntekijäpuolen luottamuksen.

– Minun tehtäväni on alkuvaiheessa kuunnella huolia, näkemyksiä ja kokemuksia. Rakentaa siltoja niin paljon kuin pystyn, että saataisiin aikaan vuoropuhelua. Varsinkin tässä alkuvaiheessa keskityn palkansaajapuolen tapaamiseen, kun työnantajapuolta tunnen jo paremmin.

”Tästä tulee aikamoinen talvi”

Uusi sovittelija aloittaa työnsä melkoisen vaikeassa tilanteessa.

– Inflaatiokehitys, Venäjän sota, mitä vielä tulee… Ei oikein edes tiedetä, mihin maailmaan korotuksia tehdään.

Erilaisten ulkoisten shokkien ja lisääntyneen epävarmuuden vuoksi Sajavaaran mukaan pitäisi pohtia, voisiko tesseihin rakentaa elementtejä, joilla sopimuksia voisi tarkastella kesken sopimuskaudenkin. Joustavuutta lisääviä elementtejä ja kriisilausekkeita tesseissä on nytkin, mutta niitä ei sovittelijan mukaan juuri käytetä.

– Esimerkiksi paikallisen sopimisen mahdollisuuksissa on isoja eroja myös alojen sisällä. Yritys- ja työpaikkatasolla voisi keskustella tarvittavista toimenpiteistä, jos yhtäkkiä ovat vaikka tilauskirjat tyhjänä. Siksikin on hyvä, että olisi keskusteluyhteyttä. Osapuolten pitää myös arvioida, mikä on sopiva pituus kaudelle. On hyvä tilanne molemmille, kun sopimukset ovat kiinni. Se lisää vakautta, jota tarvitaan vaikeina aikoina.

Työntekijäpuolella paikallisen sopimisen pelätään lisäävän riitoja ja epäoikeudenmukaisuutta.

– Paikallisen sopimisen onnistuminen riippuu sii­tä, millaiset valmiudet kentällä on neu­votella. Eihän se toimi, jos se koetaan yksipuolisena saneluna tai neuvotte­luasema ei ole tasapuolinen.

Palkansaajien reaaliansiot ovat tippuneet viitisen prosenttia viime vuoteen verrattuna. Sajavaara tunnistaa ongelman, mutta toistaa usein kuullun varoituksen palkankorotusten inflaatiota kiihdyttävästä vaikutuksesta. Euroalueen yhtenäisyyskin pitäisi turvata.

– Vaatii aikamoista tasapainoilua turvata se, että saadaan ruokakassiin riittävästi tavaraa ja toisaalta se, että Suomen kilpailukyky ja hyvät tulevaisuudennäkymät säilyvät.

Artikkeli on julkaistu lehdessä 6/2022.