– Ilman liittoa ei ole oikeuksia, tämä solidaarisuuspäivien teema pistää itsekin miettimään, tapahtuman avannut SASK:in puheenjohtaja Ismo Kokko totesi avauspuheenvuorossaan.

Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus Saskilla on meneillään 20 hanketta eri puolilla maailmaa. Toiminnan ytimessä ovat Kansainvälisen työjärjestön ILO:n työelämän perusoikeudet.

– Tasa-arvossa ja yhdenvertaisuudessa on kotimaassakin paljon tekemistä. Meidän yhteiskunnassamme vallitsee sellainen ilmapiiri, että saamme perusoikeuksia puolustaa, Kokko sanoi.

Solidaarisuuden
pitkä historia

Puheenvuoron tilaisuudessa käytti myös presidentti Tarja Halonen, joka puhui globaalin ajattelun kehityksestä. Hän totesi, että ay-liikkeessä huomataan oman lähiympäristön kokemusten yhteydet laajempaan kehitykseen.

– Meidän kaikkien elämänlaadut ovat yhteydessä toisiinsa.

Halonen kertoi, miten hänen presidenttikautensa alussa vuonna 2000 haluttiin YK:ssa ottaa sosiaalisesti yhteisvastuuta maailman kehityksestä ja asettaa tavoite seuraavalla vuosituhannelle.

– Halusimme poistaa köyhyyden, saada lapset kouluun, luoda tasa-arvoa ja monta muuta hyvää. Meillä Suomessa oli silloin YK:n yleiskokousisännyys. Kofi Annanilla oli roolinsa, että julistus tehtiin lyhyessä ajassa ja täytäntöönpano onnistui.

Yksi tavoite kuitenkin Halosen mukaan unohtui - työn merkitys ihmisten hyvinvoinnin perustana. Tätä puutetta ILO järjestönä ryhtyi paikkaamaan. Globalisaatiosta innostuttiin. Nokia-ilmiön myötä ja puhuttiin, miten ”pienen ja ketterän maa voi surffata globalisaation aalloilla.

– Sanoin, että oikein kovaan myrskyyn ei kannata mennä.

Halonen totesi, että sittemmin globalisaation negatiiviset puolet on huomattu.

YK:n isoissa prosesseissa on usein elementteinä ollut pohjoinen ja etelä. On tasa-arvon nimissä tarvittu myös naisia ja miehiä.

– Olin usein "täti Pohjolasta", Halonen nauratti yleisöä. Ja kertoi että yksi matka Azerbaidzaniin hänellä on vielä tai jälleen edessä, vaikka 80-vuotispäivä on takana. Kansainvälisyyteen hän kannusti myös muita.

– Suomalaiset ay-ihmiset ovat olleet kiitettävän aktiivisia kansainvälisesti ja sitä tulee jatkaa. Ay-liikkeen kansainvälinen tuki on tärkeä. Paitsi että olette solidaarisia ammattiyhdistyksille ympäri maailmaa, suojaatte myös omaa tulevaisuuttanne.

Työmarkkinaosapuolten
vuoropuhelun merkitys

Kansainvälinen työjärjestö ILO:n apulaispääjohtaja Mia Seppo totesi myös, että teema ”Ilman liittoja ei ole oikeuksia” on ajankohtaisempi teema kuin koskaan.

– Nyt nähdään työmarkkinaosapuolien vuoropuhelun merkitys. Demokratia rapautuu, mikä merkitsee kasvavaa eriarvoisuutta.

Vaikka esimerkiksi vihreä siirtymä voi tarjota maailmanlaajuisesti 28 miljoonaa uutta työpaikkaa. Ilmastonmuutos on samaan aikaan matalan ja keskitason maille suuri uhka.

– Tärkeä on tukea nuorten, naisten ja ikääntyvien uudelleen koulutusta ja virheiden taitojen opiskelua.
Talouspolitiikan, sosiaalipolitiikan ja työllisyyspolitiikan keinoin tuetaan oikeudenmukaista siirtymää.

Työnantajapuoli
ajaa radikalisoitumiseen

– Miksi suomalainen työnantajapuolia ja osa poliittisesta kentästä haluaa radikalisoida ay-liikettä, jolla on pitkä perinne sopimisesta ja yhteiskunnan rakentamisesta, SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta pohti kommenttipuheenvuorossaan.

Radikalisoitumista ei voi pitää vain positiivisena asiana, kun lähdetään kaduille ja joudutaan osoittamaan mieltä. Hän kertoi, miten Ruotsin EK:ta vastaavan järjestön toimitusjohtaja on todennu:

– Ei pidä pelätä vahvaa ammattiyhdistysliikettä. Pitää pelätä heikkoa ay-liikettä. Heikko on radikaali, vahva on kompromissihaluinen ja -kykyinen.

SASK:in toiminnanjohtaja Janne Ronkainen veti keskustelua yhteen ja totesi, että solidaarisuuspäivät ovat paremmin kiinni ajassa kuin ikinä.

Solidaarisuuspäivien työpajojen aiheina olivat mm. vähemmistöjen oikeudet. AKT:n edustajia: hallituksen jäseniä Jukka Parkkimaa, Eero Kulmalaa ja Mikko Haasasta kiinnosti eniten alustatalous, jonka ongelmia vertailtiin Intian ja Suomen näkökulmasta. Ongelmat ovat valitettavasti yhteisiä.