Sami Haapakoski pysäyttää auton pitäjänmäkeläisen liikerakennuksen pihaan ja sujahtaa sisään auton hytistä välioven kautta pakettiauton takatilaan. Paketti kainaloon, kohti ulko-ovea ja siitä edelleen hissille. Hissiin päästyään Haapakosken kasvoille nousee hämmentynyt ilme.

Paketti ei olekaan menossa sinne, minne paketteja talossa yleensä menee, vaan samassa rakennuksessa olevaan toiseen yritykseen. Nopea vilkaisu katutason infotauluun, ja oikea osoite löytyy kellarista. Kukaan ei avaa, mutta ovessa on ohje jättää paketit yrityksen oven edustalle. Haapakoski nappaa kapulallaan ovelle jätetystä paketista kuvan, joka lähtee myös vastaanottajalle.

– Tämä on ennen kaikkea kuriirin omaksi turvaksi, hän toteaa.

Nyt on onneksi varaa pieneen säätöön, sillä keskiviikko on yleensä pakettirallissa viikon hiljaisimpia päiviä. Keskellä viikkoa on tyypillisesti vähiten jakoja ja noutoja.

– Maanantai ja perjantai ovat yleensä kiireisimpiä, Haapakoski toteaa.

Edessä on kuitenkin se aika vuodesta, jolloin rauhalliset työpäivät ovat vähissä. Marraskuun singles’ dayt, black fridayt ja cyber mondayt huipentuvat joulusesonkiin, jolloin erityisesti jaot kuluttajille lisääntyvät merkittävästi.

– Suurin osa tilaa noutolaatikkoon tai vaikka R-kioskille, mutta kuljetamme myös kotiosoitteisiin, DHL:llä työskentelevä Haapakoski kertoo.

Kaiken kaikkiaan normaaliin päivään mahtuu ­aikamoinen määrä jakostoppeja. Noutoja on vähemmän.

Seuraavasta kohteesta onkin luvassa nouto, mutta pakettia ei löydy mistään.

– Välillä tulee tällaisia haamunoutoja. Nouto on tilattu joko väärälle päivälle tai otettukin kyytiin jo edeltävänä päivänä, Haapakoski kertoo.

Haapakosken työpäivä alkaa yhdeksältä pakettien skannausrumballa. DHL:n järjestelmä tekee pakettien toimitusosoitteiden perusteella ajojärjestyksen, jota kuljettaja voi kuitenkin halutessaan muuttaa.

– Järjestelmä myös oppii. Parin kolmen päivän päästä järjestelmä alkaa ymmärtää sen, millaista reittiä jakaja haluaa ajaa, Haapakoski sanoo.

Aamupäivään erityishaasteen tuovat lähetykset, jotka on tilattu olevaksi ennen puoltapäivää perillä.

– Pääsemme reitille yleensä vasta kymmenen jälkeen, joten se tekee aamupäivistä välillä hektisiä. Joskus lentokone on myöhässä, ja pääsemme ehkä vasta kello 11 tai 11.30 liikkeelle, jolloin toimittaminen ennen kahtatoista alkaa olla aika mahdottomuus, Haapakoski selittää.

Kuriirin työtä ohjaa kello. Käytännössä toimitukset tehdään sekä yksityisille että yrityksille aina kahden tunnin aikaikkunassa.

Toisinaan esimerkiksi tietyöt tai keli aiheuttavat sen, ettei aikaikkunassa pysytä.

– Siinä saa sitten selitellä asiakkaalle, miksi on myöhässä. Eivätkä kaikki aina ymmärrä. Aikaikkunat luovat monille kuriireille myös painetta siinä pysymisestä. Ja onhan se tietysti meidän lupauksemme asiakkaalle.

Myöskään muilta tienkäyttäjiltä tai ohikulkijoilta ei aina löydy ymmärrystä kuriirin työtä kohtaan. Auto pyritään tietysti pysäköimään aina niin, että se aiheuttaa mahdollisimman vähän haittaa eikä esimerkiksi tuki pelastustietä tai muuta liikennettä.

– Varsinkin keskustassa aina löytyy se yksi tai kaksi ihmistä, jotka tulevat huutamaan, jos joutuu jättämään auton huonoon paikkaan. Virkavallankin mukaan aika paljon maalaisjärkeä saa käyttää lyhyessä pysähtymisessä. Toisaalta paljon näkee sitäkin, että pysähdytään suojatielle tai tukitaan koko kävelyväylä, mikä on tietysti väärin, Haapakoski pohtii.

Erityistä varovaisuutta noudattaen saa pysähtyä lyhyeksi ajaksi esimerkiksi jalkakäytävälle tai pyörätielle ajoneuvon kuormaamista tai kuorman purkamista varten. Näin siis siinä tapauksessa, jos läheisyydessä ei ole käytettävissä muuta pysäyttämiseen sopivaa paikkaa.

– Välillä fiksu parkkipaikka löytyisi vasta parin korttelin päästä. Silloin vain yritetään toimia mahdollisimman nopeasti, Haapakoski kertoo.

Alkujaan ravintolakokiksi kouluttautunut Haapakoski ajautui alalle kaverinsa kautta. Ensimmäinen varsinainen alan työpaikka aukesi Itellalta vuonna 2012.

– Innostuin heti tästä alasta. Se tuntui oikeastaan heti omalta. Kokin hommat taas eivät tuntuneet, vaikka kävin koulutkin loppuun asti.

Aikanaan Haapakoski oli töissä pienemmässä kuljetusfirmassa. Helmikuussa hänelle tulee kuitenkin täyteen jo kahdeksan vuotta DHL Expressilla. Haapakoski on myös DHL:n kuriirien tiiminvetäjä.

Marraskuussa 33-vuotta täyttänyt Haapakoski kertoo pienestä pitäen nauttineensa siitä, että pääsee auttamaan ihmisiä.

– Diggaan tosi paljon tästä työstä. Edelleen tämä maailma tuntuu omalta. Ehkä eniten työssä kiehtoo se, että pääsee paikkoihin, joihin ei tavallinen tallaaja pääse, ja voi nähdä kaikenlaista mielenkiintoista.

Esimerkiksi Messukeskukseen saattaa mennä lähetyksiä jonkun tapahtuman ollessa käynnissä, ja välillä vastaanottaja on tunnettu julkkis.

– Saatan myös asiakkaalta suoraan kysyä, mitä yritys konkreettisesti tekee. Tykkään työskennellä yksin, mutta samalla olla ihmisten kanssa tekemisissä – tässä siis yhdistyy kaikki, Haapakoski hehkuttaa.

Seuraavaksi reitille tulee vastaan yksityinen lähetys. Kukaan ei avaa ovea, eikä asiakas vastaa puhelimeenkaan.

– Usein tulee tällaisia tilanteita, ettei asiakas olekaan kotona. Hänelle lähtee sitten suoraan tekstiviesti, jossa olevan linkin kautta hän voi tehdä muutospyynnön toimitukseen.

Kuriirin pinna ei silti katkea. Haapakoskea ei oikeastaan kiristä työssään mikään. Kiire luo tietynlaista painetta, mutta kiireisiin päiviin pystyy myös varautumaan.

– Ei kiirekään stressaa, työtähän se vain on. Tykkään siitä, että on tasaisesti tekemistä, enkä pidä siitä, jos joutuu pyörittämään peukaloitaan. Minulle sopii paremmin se, että mennään vauhdilla koko ajan kuin että pysähtyisi paikalleen.

– Jos näyttää siltä, että itsellä on vain vähän töitä, niin yleensä kysyn, onko tarjolla jotain ylimääräistä tai tarvitseeko joku toinen kuriiri apua.

Haapakosken työpäivä päättyy viideltä. Toisin kuin monissa muissa logistiikka-alan töissä, ei viikonloppuna ajeta lainkaan.

Vapaa-aikakin on toisaalta melko hektistä. Haapakoskella on kolme omaa lasta, minkä lisäksi hänen kihlatullaan on yksi lapsi aiemmasta suhteesta. Kun kotona pyörii lapsia viskari-ikäisestä teiniin, ainakin kokin taidot tulevat tarpeeseen.

Työarjen vastapainoksi Haapakoski käy esimerkiksi festareilla ja museoissa. Hänet saatiin myös monen vuoden vonkaamisen jälkeen houkuteltua DHL:n omaan cheearleading-ryhmään.

– Itselläni ei ole aiempaa kokemusta lajista, mutta kihlatun tytär harrasti sitä muutamia vuosia. Pitkään ajattelin, olisiko se ihan minun lajini, ja kieltämättä saatoin pitää sitä hiukan naisten lajina. Monelle tulee cheerleadingista mieleen pom pomien kanssa hyppiminen, mutta todella fyysinen laji tämä on.