Euroports Rauma Oy:n työsuojeluvaltuutettu Ari Ekfors sanoo, että tuki- ja liikuntaelinvaivat ovat tuttuja ahtaustyössä.

– Työssä on aina osana perinteinen käsiahtaaminen. Kukaan ei ole vielä keksinyt automaattista konttien ovien aukaisijaa. Koneiden ajossa tärinä ja iskut ovat se paha asia, niitä tulee paljon epätasaisilla kentillä.
Ikä tuo oman mausteensa peliin; palautuminen työstä kestää kauemmin.

– Satama-alueen työntekijöillä on korkea keski-ikä, joka pyörii 50 hujakoissa.

Työfysioterapeutti Iiro Pirinen Terveystalo Raumalta hoitaa Europortsin ahtaajia. Hän kertoo, että selkä- ja niska-hartiavaivat ovat selvästi yleisimpiä tuki- ja liikuntaelinvaivoja ahtaajilla.

– Tämä johtuu ajotyön kuormittavuudesta ja hankalista asennoista sekä koko kehon tärinästä. Varsinaiset nivelvaivat eli polvi-, lonkka-, olka- ja kyynärpäävaivat eivät mielestäni ole mitenkään yliedustettuina, jos verrataan samanikäisiin verrokkeihin.

Nivelkivuista kärsivät lopettavat monesti liikunnan lähes kokonaan, koska liikunta saattaa kipeyttää.

– Näin ei pitäisi toimia, koska liikkumisen vähentäminen vain pahentaa oireita. Ota mahdollisimman varhaisessa vaiheessa yhteys esimerkiksi työfysioterapeuttiin, jonka kanssa voi miettiä vahvistavia liikkeitä kivun helpottamiseksi.

Kipu ja arki

Ahtaaja Juha Terholla (56v.) on 35 vuoden kokemus satamassa työskentelystä. Hän on ollut nyt sahatavarakontituksessa pari vuotta, mutta aiemmin eli 26 vuotta viisivuorotyössä.

– Itsellä on kulumia alaselässä kolmessa nivelvälissä. Lisäksi niskassa on nivelrikko; pää kääntyy kunnolla vain toiselle puolelle.

Terho arvioi, että niskavaiva olisi tullut siitä kun on peruuttanut ja katsonut aina toiselle puolelle taaksepäin.

– Lääkäri kertoi, ettei näille ole juuri mitään tehtävissä, kipu syntyy siitä kun luu hankaa toista vasten. Aamulla kipu on pahin, se säteilee jalkaan selästä.

Terho ei kuitenkaan syö särkylääkkeitä, vaan pärjää asian kanssa.

– Yli kymmenen vuotta on ollut selkä kipeä. Käyn säännöllisesti hierojalla ja harrastan pyöräilyä, mökkeilyä ja autourheilua. Mielekäs vapaa-aika on hyvää vastapainoa työlle. Se on myös tärkeää, että ajattelee positiivisesti.

Vaihtelu työssä

Koneahtaaja Marko Leino (53v.) työskentelee kiertävänä kontitusryhmässä. Hän on menossa jutuntekopäivänä yöksi töihin, eli klo 22–06 välille.

– Minulla ei onneksi ole nivelvaivoja. Olen päässyt kiertäväksi, ja niskat pysyvät kunnossa kun on useita työpisteitä. Työnkierto on hyvä juttu, se on myös henkistä vaihtelua.

Leino kertoo, että haastavimmat työvaiheet ovat kontitus ja ovien avaaminen ja se, kun joutuu siirtymään edestakaisin lämpimään ja kylmään.

– Pitäisi aina rauhoittua ja miettiä ennen kuin ryhtyy avaamaan ovia. Samaten puuvaunujen aukaisu on haastavaa.
Vetomestarin ja muuverin käyttäminen ovat kaikista haastavimpia koneita kuljettaa ergonomisesti, se on ”rynkytystä” joka suuntaan. Kurottajahommat taas ottavat niskan päälle.

Ekfors sanoo, että rasitus onkin ahtaamisessa työpistekohtaista.

– Jokaisen työntekijän kannattaa miettiä, voisiko tehdä työn paremmin. Itteäänkin voi haastaa sillä, että voiko tehdä toisin. Tässä auttaisi myös hiljaisen tiedon välittäminen toisille, että kertoisi tietämänsä hyvät käytännöt muille.

HRD-päällikkö Hanna-Maria Koivula kertoo, että työn kuormittavuuden lisäksi työtapaturmat ovat ahtaustyön riskinä. Liukastumiset ovat talvisin yleinen työtapaturmatyyppi.

– Haluamme keskittyä tule-vaivojen ja tapaturmien ennaltaehkäisyyn. Kurottaja-, ruuma- ja nosturikuskeille on vedetty ”rankaryhmää”, jossa työterveyslääkäri ja fysioterapeutti ovat ohjanneet työn tekemistä selkävaivojen ehkäisemiseksi.
Jo vuoden päivät Europortsilla on ollut mahdollista tavata työfysioterapeuttia ilman lääkärin lähetettä.

– Tätä mahdollisuutta kannattaa hyödyntää paljon nykyistä enemmän. Lisäksi työpaikalla tarvitaan konkreettista opastusta siitä, miten ennaltaehkäistä tuki- ja liikuntaelinvaivoja.

Euroports Rauma Oy:ssä työskentelee 90 ahtaajaa. Jutun haasteteltavat ovat osaston 134 Rauman Satamamiehet ry jäseniä.