Lentotyötä tehdään kosmisessa ympäristössä
Lentäessä altistumme aina avaruudesta tulevalle kosmiselle säteilylle, joka on sitä voimakkaampaa, mitä lähempänä pohjoisnapaa lennetään.
Jos lentokorkeus on pääosin yli 8000 metriä, joutuu lentoyhtiö selvittämään todellisen säteilyaltistuksen määrän. Tähän vaikuttaa myös se, kuinka usein säteilylle altistuu. Matkustamohenkilöstöllä altistusajat voivat olla jopa satoja tunteja vuodessa ja sen vuoksi heidän säteilyaltistumistansa seurataan tarkkaan.
Lentotyö luokitellaan säteilytyöksi ja siinä saatua säteilyn määrää seurataan. Tarkastaja Emmi Koskenlehto Säteilyturvakeskukselta (STUK) rauhoittelee kuitenkin lentävää henkilökuntaa.
– Kyllä isoimmat säteilyn lähteet ovat sisäilman radon ja UV-säteily.
Lentotyössä ei myöskään ole sellaisia yllättäviä isoja altistuksia, joten säännölliset terveystarkastukset säteilyaltistuksen vuoksi eivät ole tarpeen.
Avaruussäteilyssä ratkaiseva on altistusaika
Avaruussäteily tai kosminen säteily syntyy tähtien erilaisista reaktioista ja esimerkiksi supernovien räjähdyksistä. Myös meidän aurinkomme on tähti.
– Kosmiseen säteilyyn kuuluu monentyyppistä säteilyä ja sen takia mittaaminen on toisinaan hankalaa, Koskenlehto kertoo.
Hän jatkaa, että avaruussäteilyn mittaamisessa merkityksellistä on altistusaika.
– Riski kasvaa korkeuden kasvaessa mutta pitää muistaa, että ylhäällä vietetään lyhyitä aikoja. Esimerkiksi tavalliselle kansalaiselle riskiä ei juuri ole mutta lentotyöntekijöiden kohdalla seurataan altistusta.
Lentoyhtiöt hoitavat seurannan eli STUKilla ei ole omaa mittausjärjestelmää lentotyön säteilyn mittaamiseen. He saavat kuitenkin tarkan raportin vuosittain myös lentotyöntekijöiden kohtaamasta altistuksesta.
– Lentoyhtiöt ovat säteilynalaisen toiminnan harjoittajia. Siellä on vastuu. Heillä on laskentaohjelmat, joilla lasketaan säteilyn määrä lentoreiteittäin sekä korkeuksien mukaan kentältä kentälle. Säteilyannos lasketaan henkilöittäin todellisten lentojen perusteella, kertoo Emmi Koskenlehto.
Napa-alueilla riski on hieman suurempi, mutta ei vieläkään merkittävä. Esimerkiksi Finnair kuitenkin saattaa reitittää lennon uudelleen, mikäli säteilyn määrä esimerkiksi Pohjoisnapaa ylitettäessä uhkaa nousta liian suureksi.
Lentoemännillä oikeus erityisraskausrahaan
Lentoemännillä on mahdollisuus jäädä pois lentotyöstä tullessaan raskaaksi. Usein lentohenkilöstö kuitenkin jatkaa lentämistä alkuraskauden aikana. Lainsäädäntö edellyttää joka tapauksessa, että sikiötä suojellaan kuten väestön yksilöä, eikä 1 mSv saa ylittyä raskausaikana alkaen siitä hetkestä, kun lentoemäntä ilmoittaa raskaudestaan.
Tällöin lentoemännällä on oikeus erityisraskausrahaan, mikäli yhtiö ei pysty siirtämään häntä sellaisiin tehtäviin, jossa altistumista ei tapahdu.
Erityisraskausraha voidaan myöntää 12 raskausviikon täytyttyä säännöllisessä lentotyössä. Mikäli henkilökohtaisen säteilyseurannan perusteella 1 mSv:n raja on täyttymässä jo ennen 12 raskausviikkoa, erityisraskausraha on mahdollista myöntää jo ennen 12 raskausviikon täyttymistä. Erityisraskausrahaa maksetaan normaalin raskausrahakauden alkuun asti.
Kansainvälistä tutkimusta säteilyn riskeistä esimerkiksi syöpien kohdalla löytyy paljon. Yhteyttä syövän ja avaruussäteilyn välillä ei kuitenkaan ole löytynyt. Lentotyö sisältää muitakin riskitekijöitä, kuten epäsäännöllinen vuorotyö, jonka merkitys saattaa olla säteilyä suurempi. STUKissa ei olla huolissaan säteilyn riskeistä, sillä altistusrajat on asetettu pieniksi.
– Säteily kuuluu elämään eikä sitä tarvitse pelätä. Ionisoiva säteily saattaa aiheuttaa solumuutoksia, mutta oma kehomme osaa myös korjata ja korjaakin vaurioita, rauhoittelee Emmi Koskenlehto.
