Jouluilu yltää Tanja Rantasen työpaikallekin Postin jakelukeskukseen Seppälänkankaan Vilkkutiellä.

– Olen aina tykännyt viimeistä päivistä ennen joulua olla töissä. Mahtavatko muut tuntea samalla tavalla mutta minusta tuntuu, että kun rupeaa se kaikki tavara olemaan jo viety ja jaettu, niin sitten työmaallakin alkaa olla semmoinen rauhallinen ja seesteinen tunnelma, kuvailee Jyväskylän Vaajakoskella omakotitalossa asuva Rantanen.

Hänellä on tapana pitää viimeiset päivät tonttuhattua töissä. – Ei välttämättä rekan ohjaamossa koska eihän sinne kukaan näe. On siellä pieni kynttelikkö auton tuulilasilla, paristoilla toimiva.

Rantasta hymyilyttää mutta samalla hän haluaa viestittää, että pieni jouluilu on paikallaan näin vuoden pimeimpänä aikana. Postin täysperävaunullinen runkorekka olisi mukava joulukoristeltava sekin mutta Rantanen joutuu tyytymään kynttelikköön.

– Koristelisin enemmänkin mutta se ei ole pelkästään minun käytössäni, Rantanen kertoo.

Vuoden 2023 uutuus on kulkuset kengissä.

– Näin yhden postinjakajan kulkevan kulkuset kengissään. Ajattelin, että laitan itsekin samanlaiset. Kuuluu kauhee kilinä siellä missä kuljen, Rantanen naurahtaa.

– Posti yhdistää, naurahtaa Tanja Rantanen parisuhdettaan, joka alkoi Postilla 2000-luvun alkupuolella. Puoliso Kimmo Rantanen ajaa toisen yhtiön kuljetuksia välillä Jyväskylä- Tampere. Edellisesta liitosta Tanjalla on 17-vuotias tytär.

Kaikkea ei tarvitse ostaa

Ei puolta sanaa, etteikö Tanja Rantanen tunnustaudu jouluihmiseksi muuallakin kuin Postin kuvioissa. Poroja hän pitää esillä pitkin vuotta omakotitalon huoneissa mutta viimeistään lokakuussa ne saavat seurakseen jouluverhot, joulutyynynpäälliset, joulumatot.

Ja tietenkin joulupallot: liki tuhatkunta palloa eivät mahdu yhteen kuuseen vaan joulupuita tarvitsee olla kaksittain. Joskus aviomies ja tytär puistelevat päätään, hyvillä mielin tietenkin.

– Lähti vähän lapasesta tämä joulupalloasia, Rantanen naurahtaa.

Joulun alusaikaan kuuluvat myös jouluaiheiset korvikset. Palloriipuksien värit vaihtelevat päivittäin, samaan malliin kuin kahteen kuuseen valitut värit.

Jos joulu meinaa mennä pelkäksi kulutusjuhlaksi, Rantanen neuvoo jättämään jotain ostamatta. Parhaimpina lahjoina hän pitää hellittelylahjakortteja ja toivoo omaankin pukinkonttiinsa vaikkapa hierontaa ja jalkahoitoa.

Rantasten jouluun kuuluvat myös käynnit hautausmailla. Hän ottaa mukaan yhden ylimääräisen kynttilän.

– Se menee randomina jollekin pimeälle haudalle, jollekulle kynttilää vaille jääneelle.

Tästä kaikesta Rantanen ammentaa joulumieltä. Jouluruoat ovat perinteisiä ja kolmihenkinen perhe on makuasioissa samoilla linjoilla kinkkua ja lohiannosta myöten – mutta rosollia, sieniä, silliä ja oliiveja kaihtaen.

Jouluvaloja Rantaset ripustavat sisälle ja ulos omakotitalon pensaisiin ja puihin. Valon tuominen on saanut kiitokset myös naapureilta.

Tanja Rantanen harrastaa pihahommia myös kesäaikaan. Kasvilavoilta saadaan mansikkaa ja perunaa ja erityisesti kukkia.

– Kylvän kukkivia kasveja ravinnoksi varhaisimmille pörriäisille. Näyttää siltä, että pörriäiset ovat lisääntyneet, 13 vuotta omakotitaloa asuttaneet Rantaset ovat huomanneet.

Nelissäkymmenissä on Rantasen mielestä tärkeää pitää myös yllä kuntoa. Istumatyö rekan ohjaamossa on haastavaa, ja liikunta-annoksia hän hakeekin vapaa-ajalla kuntosalilta, juoksumatolta, lenkkipoluilta, kuntonyrkkeilystä ja porrastreeneistä.

– Työpaikalla on hyvä kuntosali. Päivävuoro Helsingin reitillä alkaa usein niin, että menen puoli tuntia vuoron alkua ennen salille. Pikkupunteilla saa hyvin liikettä yläkroppaan. Ajaessa ei hartioiden pyörittelyä kummempaa pysty tekemään.

Kiintoisaa ja antoisaa

Tanja Rantanen kertoo viihtyvänsä työssään runkokuljetuksissa, jotka ovat enimmäkseen yli kymmentuntisia yövuoroja. Pitkillä linjoilla on enimmäkseen miehiä, naiskollegoja on vain kaksi.

– Kiintoisaa, antoisaa ja tyydyttävää, hän kuittaa kysymyksen työn sisällöstä.

Täysperävaunun rattiin Rantanen päätyi nelisen vuotta sitten kun tarjolle tuli ajo-opetus oppisopimuksella. Takana oli uran alkuvaiheen aamuiset lehtijakelut ja kymmenkunta vuotta ’pullakorisilla’ jakeluautoilla.

Täysperävaunukortin ajo- ja käsittelykokeineen Rantanen arvioi saaneensa yllättävän vaivattomasti. Työnantaja pönkitti tarjoamalla kalustoa omatoimiseen harjoitteluun viikonloppuisin.

– En ollut ikinä ajanut täykkärillä mutta sitten heti kortin suorittamista seuraavana aamuna sain jo lähteä täysperävaunua ajamaan. Kyllähän se eteenpäin menee mutta se peruuttaminen, siinähän käännetään ihan eri suuntaan kuin puoliperävaunua ajaessa, Rantanen muistelee alkuvaihettaan.

Rekan ohjaamo on Rantasen mielestä varsinkin märällä ja pimeällä tiellä paljon henkilöautoa mukavampi.

– Korkealta ratin takaa näkee tien paljon paremmin kuin henkilöautosta.