Säiliöautonkuljettaja Kai Helminen oli ajamassa kapealla mutkaisella kylätiellä, kun yhtäkkiä hänen autonsa jarrutti voimakkaasti. Automaattinen hätäjarrutusjärjestelmä oli käynnistynyt. Mitään oikeaa syytä ei kuitenkaan ollut, vaan auton automatiikka oli luullut, että vastaantuleva auto ei mahdu ohi ja on tulossa törmäys.

– Onneksi oli kuiva kesäkeli. Se oli lyhyt jarrutus, mutta sen verran auto niiasi, että jos olisi ollut liukasta, olisi voinut käydä huonosti, Helminen kertoo.

Helminen asuu Kannusjärvellä ja työskentelee Simeonilla. Hän on ajanut säiliöautoa vuodesta 2008 ja ollut kumipyöräalalla sitä ennenkin. Uransa aikana hän on ehtinyt nähdä ison muutoksen autojen turvatekniikassa.

Ajoa helpottavia ja turvallisuutta parantavia laitteita on tullut jos jonkinlaisia: kameroita, ajonvakautusjärjestelmiä, kaistavahteja, törmäyksenestoavustimia, kuljettajan vireyden seurantaa ja niin edelleen.

Helmisen mukaan uudistukset ovat enimmäkseen hyviä ja parantavat kuljettajan työturvallisuutta. Niissä on silti hankalatkin puolensa.

”Joka autoon hyvät kamerat”

Kai Helmisen mielestä yksi parhaista nykyisen turvatekniikan innovaatioista on automaattinen vakionopeuden säätö, joka tunnistaa myös mäet ja kuorman painon. Se tekee ajosta paitsi tasaisempaa ja turvallisempaa myös taloudellisempaa. Hänestä myös kaistavahti, peruutuskamerat ja törmäysvaroittimet ovat erinomaisia uudistuksia.

– Olisi suotavaa, että jokaisessa autossa olisi hyvät kamerat.

Harmia uusi tekniikka aiheuttaa silloin, kun se ei toimi tai toimii liian herkästi. Huonoimmillaan yliherkkä avustin aiheuttaa vaaratilanteen, niin kuin Helmiselle kävi kylätiellä. Turhasta piippailevat varoittimet taas eivät ole vaaraksi, mutta rasittavia ne voivat olla.

– Uudessa tekniikassa on myös aika korkea vikaherkkyys. Jos on pientäkin vikaa, auto ilmoittaa herkästi, että ajaminen pitää lopettaa. Matkanteko loppuu sitten siihen, Helminen sanoo.

Polttoaineiden kuormaukseen ja purkuun uusi turvatekniikka ei ole Helminen mukaan tuonut olennaista uutta. Palavien nesteiden kanssa pitää olla aina tarkkana, niin ennen kuin nyt.

Hätäjarru esti peräänajon

Myös pieksämäkeläisellä linja-autonkuljettajalla Jesse Sirkiällä on kokemusta turvatekniikasta ja läheltä piti -tilanteesta. Tällä kertaa turvatekniikka toimi juuri niin kuin piti ja auttoi välttämään onnettomuuden.

– Ajelin asiakkaan kanssa kohti Jyväskylää. Siinä hänen kanssaan jutellessani huomioni herpaantui hetkeksi enkä huomannut, että edessä ajava auto hidasti. Hätäjarrutusjärjestelmä löi jarrut pohjaan, eikä mitään käynyt, Sirkiä kertoo.

Hän on ammatiltaan linja-autonkuljettaja mutta ajaa tällä hetkellä pääosin taksiajoa Taksi Akussa.

Tapauksen jälkeen Sirkiän huomio on pysynyt liikenteessä entistäkin tarkemmin eikä hätäjarrutusjärjestelmää ole sittemmin tarvittu. Hän on silti hyvin iloinen, että autoissa on törmäyksen estämiseen tarkoitetut varoittimet ja hätäjarrutus.

– Kyllä uusi tekniikka on lisännyt työturvallisuutta, Sirkiä sanoo.

Peileistä ei näe kaikkea

Kempeleläinen kuorma-autonkuljettaja Ville Miettunen on samoilla linjoilla. Myös hän muistaa pari tapausta, joissa törmäysvaroitin on estänyt peräänajon. Auton varoituksen ansiosta hän ehti jarruttaa itse.

– Henkilöautolla minulla on käynyt niin, että auto on alkanut jarruttaa. Oli se aika säpsäyttävää. Kuorma-autolla en ole sitä kokenut.

Miettunen ajaa vaihtolava-autoa Lassila & Tikanojalla. Hänen työssään ollaan paljon sellaisilla alueilla, joilla liikkuu kävelijöitä ja pyöräilijöitä. Niinpä hänestä ihan kaikkein tärkeintä uutta turvatekniikkaa ovat kamerat.

– Ennen niitä oli paljon läheltä piti -tilanteita. Kun katsoi yhdestä peilistä ja sitten toisesta, siinä välissä oli jo joku ehtinyt kävellä tai pyöräillä taakse. Ihmiset luulevat, että kuljettaja näkee kaikkialle, Miettunen sanoo.

Kun kameroita ei ollut, oli hypittävä vähän väliä ulos tarkastamaan ympäristöä. Varsinkin talven liukkailla se lisäsi entisestään kuljettajan työn ­riskejä.

– Myös kuolleen kulman varoitin on hyvä. Se helpottaa etenkin kaupungissa ajamista, Miettunen sanoo.

Näiden lisäksi Miettunen mainitsee vielä yhden tietotekniikan innovaation, joka on helpottanut kuljettajien työtä ja ehkä parantanut turvallisuuttakin: sähköiset kartat. Niiden ansiosta perille löytää helposti ja turha etsiskelyajo jää pois.

– Kun aloitin, meillä saattoi olla joku puhelinluettelon kartta.

Ammattitaito on yhä tärkein

Kaikki haastatellut kuljettajat korostavat, että uusi turvatekniikka ei korvaa kuljettajan omaa ennakointia ja harkintaa. Ammattitaito on edelleen tärkein turvavaruste.

Kai Helminen kuvailee, että turvatekniikkaan pitää luottaa vähän kuin rikkinäiseen kumisaappaaseen. Jos tietää, että vettä on tulossa, pitää varautua muillakin keinoilla.

– Esimerkiksi jos viivaa ei olekaan laidassa, auto voi kaistavahdista huolimatta haukata reunaa niin, että voi käydä huonosti. Koskaan ei pidä luottaa tekniikkaan liikaa.