Joka perjantai Pohjola Liikenteen Leena Aho istuu bussin penkin sijaan pieneen toimistoon yhtiön Viinikan varikolla. Luvassa on 10 tuntia työsuojelua.

– Kun kuljettajat tulevat tauolle, he tulevat usein juttelemaan, mitä on mielen päällä. Usein ne ovat ihan arkielämän huolia. Kyllä tässä on tietynlainen äidin rooli muodostunut. Tai jopa psykologin, Aho nauraa.

Ja äidin roolin Aho kyllä osaa.

Kotona odottaa nimittäin amerikkalaisen aviomiehen kanssa liki kolmen vuosikymmenen aikana rakennettu 12-lapsinen perhe. 8–27-vuotiaiden lasten lisäksi lapsenlapsiakin on siunaantunut jo kaksi. Lapset ovat niin eri ikäisiä, että äidinkin roolia on osattava hoitaa monesta eri näkökulmasta.

Vaikka monet työntekijöiden huolista saattavatkin olla verrattain kevyitä, kohtaa Aho työpäivissään myös raskaampia aiheita. Avioerot ja irtisanomiset ovat bussikuskinkin elämää mullistavia asioita.

– Välillä saatan neljäkin tuntia istua kahvihuoneessa, ja jatkuvasti tulee uusi ihminen juttelemaan, Aho sanoo.

Työsuojeluvaltuutetun roolista saattaa monelle tulla mieleen ennen kaikkea työhön liittyvät turvallisuuskysymykset. Eivätkä Ahonkaan päivät ole pelkkää olkapään tarjoamista.

– Kyllä säännöllisesti tulee eteen esimerkiksi kolari- tai väkivaltatilanteita, hän sanoo.

Esimerkiksi huumeiden käytöstä on tullut Tampereen kaupunkikuvassa näkyvämpää. Aho muistelee, että kerran huumeiden käyttäjä alkoi kuristaa toista matkustajaa, mutta hänet saatiin yhteistuumin taltutettua.

– Ihan tässä viime aikoina kyytiin nousi luultavasti peukun käyttäjä, jonka kyytiin ottamista harkitsin tosissani. Hän oli aivan sekaisin, ja bussi oli vielä täynnä ihmisiä. Se tilanne pelotti, Aho muistelee.

Työsuojeluvaltuutettu tekee myös yrityksen omavalvontaa ja esimerkiksi turvallisuuskävelyitä varikkoalueella. Lisäksi hän istuu työsuojelukokouksissa ja -toimikunnissa.

– Välillä saatan matkustaa jollain linjalla ja tarkastella turvallisuusasioita matkustajan näkökulmasta, Aho selittää.

Työvuorojärjestelyt ovat ikuinen ongelma, ja niiden kanssa Aho saa taistella jatkuvasti.

– Niissä on paljon vääntämistä. Monella saattaa olla vuoroihin liittyviä terveydellisiä syitä. Esimerkiksi aamuvuorossa aloitusajankohdat heittelevät tosi paljon, ja kaikkien kroppa ei kestä sitä, että työt alkavat joka aamu eri aikaan.

– Myös pyhätyöt puhuttavat. Niiden pitäisi jakautua reilusti, mutta näin ei suinkaan aina ole, Aho sanoo.

Pyhätöistä saatavat korvaukset ovat merkittävä osa linja-autonkuljettajan tienestejä, joten kyseessä ei ole merkityksetön asia.

– Työvuorojen epäreilu jakautuminen aiheuttaa skismaa myös työntekijöiden välillä. Oikeastihan sen ei pitäisi olla mitään rakettitiedettä, Aho muistuttaa.

Kuljettajien arkea rasittavat myös autokiertojen vaihdot. Kuljettajat joutuvat välillä ajamaan jopa 5 ja puoli tuntia putkeen ilman taukoja, kun päätepysäkillä täytyy vaihtaa autokierto, ja lähtöaika on parhaimmillaan mennyt jo.

– Työnantaja pyrkii tällä tehokkuuteen, mutta se revitään meidän selkänahastamme, ja samalla sairaslomat lisääntyvät. Tätä viestiä viedään jatkuvasti eteenpäin johdolle, Aho sanoo.

Toisin kuin monella muulla liikennöitsijällä, Pohjolan Liikenteen Tampereen kuljettajat viettävät lähtökohtaisesti taukonsa samoissa tiloissa varikollaan.

– Tämä on älyttömän tiivis porukka. Jaamme keskenämme kaikki asiat, Aho kertoo.

Tiiviissä porukassa tulee väistämättä välillä myös erimielisyyksiä.

– On välillä ollut isojakin riitoja. Ja toisinaan ihan pienistäkin asioista. On tämä välillä vähän lastentarhameininkiä, Aho naurahtaa.

Kaiken kaikkiaan varikolla on 127 Tampereen bussiliikenteessä työskentelevää kuljettajaa. Heistä naisia on noin 30.

Pohjolan Liikenteen porukassa on myös viitisentoista ulkomaalaistaustaista työntekijää. Heidän pyynnöstään varikon vessoihin on asennettu bideesuihkut ja yhteisissä illanvietoissa huolehditaan uskonnon mukaisesta ruokavaliosta.

– Nämä ovat niitä pieniä asioita, joilla otetaan eri taustat ja kulttuurit huomioon, Aho sanoo.

Välillä Aho on saanut olla myös suojelemassa ulkomaalaistyöntekijöitä moderaattorina, kun työyhteisön Whatsappissa on lähetetty ehkä henkilöiden sitä tiedostamattakaan rasistisia viestejä.

– Meillä on kuitenkin loppujen lopuksi toimiva ja hyvä työyhteisö, Aho lopettaa.

Yhteishenkeä kohotetaan muun muassa neljä kertaa vuodessa järjestettävillä yhteisillä nyyttärihenkisillä tapahtumilla. Näiden lisäksi Aho organisoi tänä syksynä toisen kerran Lapset töihin -päivän varikolla.

Erityisesti kaksi työsuojeluun liittyvää asiaa on jäänyt Ahon mieleen. Vuonna 2022 avatulla varikolla työskenteli aiemmin esihenkilö, joka surutta kiusasi alaisiaan.

– Ajattelin, että jonkun on pakko uskaltaa puuttua. Lopulta hän saikin lopputilin.

Toinen hyvin muistiin jäänyt asia liittyi työntekijöiden parkkialueeseen. Aiemmalla parkkialueella autot olivat jatkuvan ilkivallan ja varastelun kohteena, mutta parkkipaikkaa ei saatu vaihdettua.

– Yhtenä sunnuntaina erään työntekijän autosta oli jo viety kolme rengasta ja rosvot olivat neljännen kimpussa, kun toinen kuski osui paikalle. Lopulta parissa tunnissa pyhäpäivänä tuli päätös siirtää parkki nykyiselle paikalleen, Aho sanoo.

– Kyllä minua kuunnellaan, jos on tosi kyseessä, mutta sitä valtaa ei tietenkään saa käyttää väärin. Muutoksia tapahtuu kuitenkin vain silloin, jos uskaltaa avata suunsa, hän jatkaa.

Äänensä kuuluviin Leena saa myös esimiesten ja paikallisen operatiivisen johdon kanssa, ja keskusteluyhteys on periaatteessa yhtiössä aivan ylös saakka. Myös sidosryhmien kanssa ollaan tiiviissä vuorovaikutuksessa. Esimerkiksi Nysse eli Tampereen seudun joukkoliikenne kuuntelee luottamushenkilöitä tarkalla korvalla.

– Tässä tehtävässä pääsee vähän kulissien taakse, mikä tekee osaltaan työstä kiinnostavaa.

Mutta kuka suojelee Leenaa?

Työsuojeluvaltuutetun työssä joutuu ottamaan vastaan ja kantamaan monenlaisia huolia, jotka väistämättä kuormittavat myös häntä.

– Esimerkiksi tuo aiemmin mainittu esimiehen irtisanominen oli pitkä prosessi, ja jouduin tuolloin miettimään, olenko ainoa, joka ajattelee näin, kun kukaan muu ei avannut suutaan.

Prosessin jälkeen Aho olikin pari viikkoa sairaslomalla. Arkisemmasta kuormasta hän kuitenkin selviää esimerkiksi liikuntaharrastuksilla, laulamalla kuorossa ja hoitamalla puutarhaa.

– Otan tietoisesti omaa ja parisuhdeaikaa, jotta en olisi ympäri vuorokauden läsnä.

Toisaalta juuri sosiaalisuus ja ihmisten kanssa työskentely on tehtävän suola.

– Työsuojeluvaltuutetunkin roolissakin on säilytettävä terve itsekkyys ja osattava vetää omat rajat. Kaikkeen ei voi puuttua vaan joskus on omaksuttava vain ajatus, että ”elämä on”, Aho muistuttaa.