Kyllä EK:lla on pyrkimys pitää työnantajapuolen langat käsissään. Osaksi halutaan kuitenkin delegoida valtaa jäsenliitoille. Tästä linjasta on tutkimuksessa käytetty termiä koordinoitu hajauttaminen, sanoo historiantutkija ja filosofian tohtori Maiju Wuokko.

Wuokon mukaan poliittinen vaikuttaminen on noussut työnantajien edunvalvonnassa isoon rooliin.

– Annetaan poliittisen prosessin hoitaa työmarkkina-asiat. Tämä perustuu siihen ajatukseen, että ammattiyhdistysliikkeen tai poliittisen vasemmiston suunnalta ei ole tulossa riittävän suurta uhkaa.

Petteri Orpon johtamalla hallituksella on läheiset suhteet yritysmaailmaan ja monet hallituksen tavoitteista ovat pitkäaikaisia EK:n vaikuttamistavoitteita.

Hajautushaaveita jo vuosikymmeniä sitten

Työnantajien halu lopettaa keskitetty sopiminen ei ole uusi ilmiö.

– Jo 1980-luvulla työnantajapuoli halusi hajauttaa työmarkkinamallin ja viedä työehdoista sopimisen liittotasolle tai mieluiten yritystasolle, kertoo Maiju Wuokko.

Silti keskitetyt tulopoliittiset ratkaisut eli tupot pysyivät työmarkkinoiden perustyökaluina. Vuonna 2008 EK ilmoitti, ettei se enää tekisi keskitettyjä ratkaisuja. Kuitenkin vielä kaksi kertaa tehtiin raamisopimukset sekä Juha Sipilän (kesk.) hallituksen kilpailukykysopimus vuonna 2016. Osa työnantajista piti kiky-sopimustakin riittämättömänä. Sitä vastustettiin myös periaatteellisista syistä – keskitetyistä ratkaisuista oli viimein aika päästä eroon.

Lopulta EK:n muutti omia sääntöjään siten, etteivät vastaavat sopimukset tulevaisuudessa onnistu.

– 2010-luvun puolivälissä työnantajien pitkään padotut hajauttamispaineet ryöpsähtivät pintaan. Asia alkoi jo olla heille uskottavuuskysymys, kun vuosikymmeniä oli tavoiteltu sopimisen hajautusta, mutta ei ryhdytty sanoista tekoihin, Maiju Wuokko tulkitsee.

Paikallisen sopimisen
ylivertaisuudesta ei todisteita

Pian kiky-sopimuksen tultua voimaan Metsäteollisuus erosi EK:sta ja ilmoitti, että sen jäsenyritykset solmisivat työehtosopimuksensa itse. Toisaalta Autoliikenteen Työnantajaliitto ALT erosi EK:sta päinvastaisin perustein. Se ei pitänyt sopimustoiminnasta vetäytynyttä keskusjärjestöä enää hyödyllisenä.

Työnantajien näkemyksissä on hajontaa. Hajauttamisen kannattajat kertoivat paikallisen sopimisen parantavan tuottavuutta ja työllisyyttä. Paikallista sopimista pidettiin lääkkeenä kaikkiin ongelmiin. Paikallisen sopimisen mahdollisuuksia on Suomessa 1990-luvulta alkaen lisätty, mutta työnantajien näkökulmasta ay-liikkeellä on ollut asiassa liikaa sanansijaa.

Yrityksistä ideologian vei pisimmälle metsäteollisuusjätti UPM. Työehtosopimukset piti tehdä liiketoimintokohtaisesti, ja vaatimuslistalla oli työehtojen isoja heikennyksiä. Sanelulinja johti pitkään työtaisteluun vuonna 2022 ja aiheutti yritykselle arviolta 200 miljoonan euron tappiot.

– Teknologiateollisuudessa nähtiin sitten yksi työnantajapuolen erikoisimmista tasapainotempuista yrityskohtaisen ja liittotason sopimisen välillä. Liitto lopetti työehtosopimusten tekemisen, mutta yrityksille, jotka halusivat noudattaa valtakunnallista työehtosopimusta, perustettiin uusi järjestö.

Vaikka paikallisen sopimisen suuria etuja oli työnantajaleirissä vakuuteltu, yrityksiä liittyi ”tes-järjestöön” Teknologiateollisuuden työnantajat ry:hyn. Mukaan tuli niin paljon yrityksiä, että teknologiateollisuuden työehtosopimus pysyi yleissitovana eli alalla yleisesti noudatettavana sopimuksena. Sopimus kattaa suoraan 65 prosenttia alan työvoimasta.

Pystyykö EK tulevaisuudessa
omiin ratkaisuihin?

Poliittisen vaikuttamisen tie antoi työnantajille tuloksia, kun Orpon hallituksen ohjelmaan kirjattiin iso määrä EK:n ja Suomen Yrittäjien tavoitteita. Ohjelmassa on muun muassa paikallisen sopimisen laajentaminen, työttömyysturvan leikkaaminen, irtisanomisen helpottaminen, lakko-oikeuden rajaaminen ja verojen alentaminen.

– Siellä on myös vientivetoinen työmarkkinamalli. Se on vientiteollisuuden toive, jonka toteuttamiselle kunta-alan erillisratkaisu 2022 antoi lisäpuhtia.

Hallitusohjelman perusteella voisi ajatella, että asiat ovat työnantajien näkökulmasta hyvin. Maiju Wuokko kuitenkin muistuttaa, että seurauksena saattaa olla ay-liikkeen voimaantuminen.

Lisäksi perinteistä kolmikantaista sopimista on usein tarvittu kriiseissä – viimeksi korona-aikana. Silloin yrityksille sovitettiin helpotettu lomautuskäytäntö ja työntekijät saivat parannuksia työttömyysturvaan.

Mitä löyhempi keskusjärjestö on, sitä enemmän jäsenliittoja kiinnostaa vetää omaa linjaa. EK on vielä halunnut pysyä työnantajien yhteisenä äänenä, mutta ”hajauttaako EK tarkoittamattaan itsensä ajan myötä hajalle”, tutkija miettii.