Onpa mukava ihminen! Ajatus tulee mieleen heti, kun Susanna Salovaara asettuu pienen brysseliläisen kahvilan pöytään ja rupeaa jutustelemaan Belgian sateisesta säästä ja syyslomasuunnitelmistaan.

Mukavuus ei ole sattumaa. Salovaaran hommissa on tultava juttuun ihmisten kanssa, oltava ”yltiösosiaalinen”, niin kuin hän itse sanoo. Hän edustaa Brysselissä 1,4 miljoonaa suomalaista palkansaajaa, ja työ on isoksi osaksi ihmisten tapaamista.

– Välillä tuntuu, ettei tapaamisten välissä ehdi juuri käydäkään toimistolla, Salovaara sanoo.

Salovaaran työpaikka FinUnions on suomalaisten palkansaajakeskusjärjestöjen SAK:n ja STTK:n edustusto Brysselissä. Sen tarkoitus on toimia palkansaajien edunvalvojana ja vaikuttaa EU:n lainsäädäntöön palkansaajille tärkeissä asioissa. Asiat ovat hyvin vaihtelevia.

– Täällä saa seurata kaikkea. Kun meitä on vain kaksi, emme voi erikoistua tiettyihin aiheisiin. Yhtenä päivänä puhutaan energiasta, toisena vaikka asbestista.

– Toki Suomesta on aina asiantuntija-apua tarjolla. Myös tulkinnat ja linjaukset tulevat sieltä, me vain toitotamme niitä eteenpäin, Salovaara kertoo.

EU-vaaleissa on paljon pelissä

Juuri tällä hetkellä yksi isoimmista puheenaiheista ovat tulevat EU-vaalit. Niissä on palkansaajan näkökulmasta paljon pelissä, ja Susanna Salovaara katselee vaaliasetelmia hiukan huolissaan.

– Siitä asti, kun EU-parlamentti on ollut olemassa, asioita on saatu paljon läpi S&D:n (demariryhmä) ja EPP:n (kokoomusryhmä) diileillä. Niillä on saatu aikaan monia parannuksia työntekijöiden asemaan. Jo tällä kaudella asetelma on jonkin verran muuttunut, mutta jos äärioikeisto voittaa vaaleissa paljon paikkoja, kuvio voi muuttua kokonaan. Miten käy työntekijöiden asioiden silloin, Salovaara miettii.

Osviittaa saa tietysti katsomalla Suomen nykyistä politiikkaa. Kun perussuomalaiset ja kokoomus ovat päässeet keskenään työntekijöiden oikeuksien ja sosiaaliturvan kimppuun, jälki on ollut rajua. Salovaara kertoo, ettei se ole jäänyt hänen eurooppalaisilta kollegoiltaan huomaamatta.

– Ihmiset ovat olleet kauhuissaan ja sanoneet, että eihän teillä ole enää kohta hyvinvointivaltiota. Myös Suomen hallituksen taustat ovat täällä todellakin tiedossa. Väitetään, että ei maine yhdessä yössä mene, mutta menee se.

Jotta työntekijöiden ääni kuuluisi EU-parlamentissa paremmin kuin Suomen tämän hetken politiikassa, työntekijöiden pitää äänestää.

– Toivottavasti vaaleista ei tule mitään protestivaaleja vaan saataisiin tänne aktiivisia fiksuja ihmisiä. EU:n lainsäädännöstä tulee minimejä Suomenkin työelämään, joten täällä tehtävillä päätöksillä on paljon väliä suomalaiselle työntekijälle, Salovaara sanoo.

Direktiivit etenevät nihkeästi

Muita Susanna Salovaaran työpöydällä pyöriviä asioita ovat esimerkiksi alustatalousdirektiivi ja yritysvastuudirektiivi. Molempia yhdistää nihkeä eteneminen, eikä kumpikaan näytä tarjoavan työntekijöille aiheita riemunkiljahduksiin.

Alustatalousdirektiivi on parhaillaan trilogivaiheessa, eli Euroopan parlamentti, komissio ja neuvosto neuvottelevat siitä keskenään. Kannat ovat kaukana toisistaan. Parlamentti edustaa kantaa, joka parantaisi alustatyöntekijöiden eli esimerkiksi ruokalähettien asemaa, neuvosto on päinvastaisilla linjoilla.

– Jos direktiivistä tulee ihan pannukakku, se voi viedä sen oikeuskäytännön, joka Suomessa on jo syntynyt. Silloin olisi jopa parempi, ettei tulisi mitään direktiiviä ollenkaan, Salovaara sanoo.

Myös yritysvastuudirektiivi on trilogivaiheessa, mutta siinä parlamentinkaan kanta ei ole Salovaaran mukaan järin kunnianhimoinen. Parlamentti aloitti aiheen parissa rohkeasti mutta lopputulos lässähti. Esimerkiksi rajat sille, minkäkokoisia yrityksiä vastuuvaatimukset koskevat, ovat asettumassa hyvin korkealle.

– Meille direktiivissä olisi erityisen tärkeää se, että ay-liikkeellä olisi tunnustettu asema valvoa työoloja kolmansissa maissa.

– Mutta katsotaan nyt, mitä direktiivistä tulee. Ehkä voi ajatella niin, että nyt luodaan yritysvastuulle mekanismi ja toivottavasti tulevina vuosina sitä kiristetään.

Tarvetta kyllä on, Salovaara sanoo ja muistuttaa, miten yleistä riistotyö edelleen on. Kansainvälisten järjestöjen mukaan maailmassa on noin 160 miljoonaa lapsityöläistä ja noin 25 miljoonaa ihmistä tekee pakkotyötä.

Tekoälyn sääntely laahaa perässä

Tuleviin asioihin EU:ssa kuuluu esimerkiksi työpaikoilla käytettävien tekoälysovellusten sääntely – tai niin Susanna Salovaara ainakin toivoo. Tällä hetkellä tekniikka kehittyy huimaa vauhtia mutta lainsäädäntö laahaa perässä.

– Tekoälyn mahdollisuudet ovat isoja mutta niin ovat uhkakuvatkin. Sääntelyä tarvitaan esimerkiksi siihen, mitä tietoja työntekijöistä voi kerätä.

Salovaara kertoo esimerkiksi hollantilaisesta yrityksestä, jonka kehittämällä työpuvulla pystyttiin mittaamaan työolosuhteita. Hyvän kuuloinen idea sai toisenlaisen vivahteen, kun kävi ilmi, että puvulla mitattiin myös työntekijän terveyttä ja muun muassa sykettä.

– Vähän sillä idealla, että onko edellisiltana käyty juhlimassa, Salovaara sanoo.

Tekniikan kehittyessä myös työntekijöiden liikkumisia ja tekemisiä pystytään seuraamaan entistä tarkemmin – vessatauoista ja jutteluhetkistä alkaen.

EU-nörtti jo nuorena

Susanna Salovaara on työskennellyt Brysselissä jo 16 vuotta. Ennen nykyistä pestiään hän toimi Miapetra Kumpula-Natrin erityisavustajana.

– Jostain syystä minusta tuli EU-nörtti jo hyvin nuorena. Opiskelin ranskaakin siksi, että se on EU:n hallintokieli, Salovaara naurahtaa.

Hän kertoo, että suomalainen palkansaajien edustaja saa usein tuntea Brysselissä olonsa arvostetuksi. Suomen vahva ammattiyhdistyskulttuuri tunnetaan, ja sillä on hyvä maine.

Työympäristönä EU on kirjavampi kuin työmarkkinamaailma Suomessa. Poliittisten erojen lisäksi kulttuurierot ihmisten ja maiden välillä ovat isoja. Salovaara on kuitenkin täysin sopeutunut ja aidosti innostunut aiheista, joiden parissa työskentelee.

– Täällä saa olla asioiden keskiössä, hän sanoo.