Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Evästeasetuksesi on tallennettu.
Siirry etusivulle
Niin puheenjohtaja Sari Väyryselle kuin sihteeri Laura Ahmiolle sopii, että ammattiosaston työnjakoa määrittävää diiliä saa kutsua ns. tutkaparisopimukseksi.
Aihe: Toimikunnan tutkapari

Sari Väyrynen ja Laura Ahmio luotsaavat osastoaan tutkaparina, ratin takaa asiat näkee laajasti ja kauas

Liikuntapääkaupunki Jyväskylän liikennekulttuurissakin löytyy jumpattavaa.

Teksti ja kuvat
Hannu Tuovinen
Julkaistu

Jyväskylän ja Ympäristön Linja-autohenkilökunta ry osasto 045:n puheenjohtaja Sari Väyrysellä ja sihteeri Laura Ahmiolla on pohdittuja mielipiteitä niin ammattiosaston toiminnasta kuin liikennekulttuurin kohentamisesta.

– Kuka vaan on tervetullut esittämään osastolle uutta tekemistä. Ei se vaadi toimikunnan jäsenyyttä, sanoo ensimmäistä kauttaan sihteerinä toimiva Laura Ahmio.

Puheenjohtaja Sari Väyrynen komppaa ja heittää saman tien pallon vähän kauemmaksi, liikuntapääkaupunkina itseään markkinoivalle Jyväskylälle.

– Mitäpä jos kaupunki ottaisi liikennekasvatuksen osaksi opetussuunnitelmaa. Toki Liikenneturva käy kouluilla silloin tällöin ja se on hyvä asia, mutta tarvetta olisi jatkuvaan liikenneasioiden opettamiseen. Liikuntapääkaupungille se sopisi hyvin, Väyrynen tiivistää.

Väyrynen tietää mistä puhuu. Kuljettajan paikalta kaupunkibussin ratin takaa 39-vuotias neljän lapsen äiti saa todistaa joka päivä vaaratilanteita. Niitä voisi vähentää, jos etenkin lapsilla ja nuorilla olisi paremmat liikennetaidot.

– Kaikki lapset eivät valitettavasti saa perheissään riittävää opastusta, Väyrynen harmittelee.
Väyrysen perhe harrastaa liikuntaa. Seniori-ikäisten siperianhuskyjen kanssa kuljetaan lähiretkillä ja lähes kaikki vapaa-aika menee partiotoiminnassa.

Sari Väyrynen uskoo, että kokonaistyöajan rajaukset seuraavalla sopimuskierroksella tekisivät linja-autoalasta houkuttavamman.

Jakkupuku vain juhliin

Osasto 045 on ollut naisten vetämä nyt vajaan vuoden. Kertaakaan ei toimikunnassa ole epäilty, etteikö homma onnistuisi.

– Ne varmaan naurais itsensä kuoliaaksi, jos me mentäisiin jakkupuvussa ja korkkareissa ammattiosaston kokoukseen, naurahtaa puheenjohtaja. Vastaus tulee perinteiseen lasikattokysymykseen ”onko naisten vetämää ammattiosastoa kummasteltu miehisellä alalla?”

– En ole oikeastaan edes ajatellut koko asiaa, kuittaa puolestaan Ahmio.

Valintaa ja sen jälkeistä aikaa on Väyrysen mukaan pelkästään tuettu.

– Kommentit ovat olleet tyyliin ”hieno homma, tosi siistiä”, Väyrynen kiteyttää.

Tähän asetelmaan osasto päätyi, kun Väyrynen oli kysynyt Ahmiota etukäteen sihteeriksi, jos tulee valituksi. Tutkapari-sopimuksesta tuli totta ja sitä täydensi taloudenhoitajana aloittanut Jonna Ahlsten.

Porukassa mukavammin

Kuusitoista vuotta Jyväskylän Liikenne Oy:n linjoja ajaneesta Väyrysestä on tärkeää, että ammattiosaston toimikunnassa on vaihtuvuutta mutta myös pitkään mukana olleita. Itse hän on ollut toimikunnassa jo kahdeksan vuotta.

Kaikkihan me tehdään samaa työtä ja ollaan samalla viivalla. Ja kaikkiin toimikunnan tehtäviin saa koulutuksen. Joten ei siinä korkealta tipahda, kun aina joku neuvoo jos on tarvis.

Ahmio taas on toimikunnan ensikertalainen eikä siis kieltäytynyt sihteerin pestistä. Väyrynen iloitsee siitä, että myös aiempi puheenjohtaja Mika Hakkarainen on toimikunnassa. Varsinkin osaston 60-vuotisjuhlien kynnyksellä on antoisaa olla mukana.

– Ihmiset ehkä turhaankin pelkäävät ja luulevat, että se on semmoista 70-luvun ay-hässäkkää. Kaikkihan me tehdään samaa työtä ja ollaan samalla viivalla. Ja kaikkiin toimikunnan tehtäviin saa koulutuksen. Joten ei siinä korkealta tipahda, kun aina joku neuvoo jos on tarvis, Ahmio valottaa oman aktiivisuutensa taustoja.

– Tykkään touhuta porukassa. Juhlien järjestäminen on tosi mukavaa, mutta kyllä ne kokousasiatkin menevät, sanoo viisi vuotta sitten linja-autonkuljettajaksi kouluttautunut Ahmio.

Aiemmin hän työskenteli kirjapaino Gummeruksen jälkikäsittelyssä, mutta yrityksen myynnin jälkeen piti miettiä ammatinvaihtoa. Kaveriporukassa hänet tiedettiin aina valmiina kuljettajana ja taksinkin rattiin hänen uumoiltiin mieluilevan. Lehti-ilmoitus linja-autonkuljettajan opinnoista muutti 45-vuotiaan naisen suunnitelmat. Ammattiopinnot Lievestuoreella vakuuttivat alan sopivuudesta. Ahmio ajaa Länsilinjat Oy:n reittejä Jyväskylässä.

Laura Ahmio vaihtoi viitisen vuotta sitten linja-autoalalle ja on viihtynyt työssään.

Juhlapuheeseen aineksia

Jakkupuku ja korkokengät tulevat uudelleen puheeksi, kun Väyrynen muistuttaa ammattiosaston 60-vuotisjuhlista. Työväenyhdistyksen Aalto-salissa lokakuun ensimmäisenä lauantaina pidettäviin juhliin on tullut jo 70 ilmoittautumista. Luvassa on puheita, juhlaillallinen ja musiikkia.

– Jänskättäähän se. Puhekin pitäisi valmistella. Pitää pistää itsensä peliin, onhan se ainutlaatuista, Väyrynen pohtii.

Puheeseen saattaa löytyä aiheita työmarkkinatilanteesta. Linja-autonkuljettajille Väyrynen toivoo etenkin työaikoihin parannuksia.

– Nyt kun on monin paikoin podettu kuljettajapulaa, olisi hyvä saada neuvoteltua kokonaistyöaikaa lyhyemmäksi. Se tekisi hyvää alan houkuttavuuden kannalta.

Ahmio uskoo olevansa esimerkki siitä, että alanvaihtajia ratin taakse riittää. Tiedossa on, että linja-autonkuljettajiksi on päätynyt entisiä opettajia ja jopa pankinjohtajia.

– Ehkä ovat olleet pitkään väärällä alalla ja vihdoin toteuttaneet ammattiunelmansa, naiset hymähtävät.
Väyrynen toteaa varovasti, että kyse saattaa olla kuljettajan ammatillisesta arvostuksesta, kun jyväskyläläiset bussimatkustajat sanovat kuuluvasti ”kiitos” poistuessaan kyydistä.

Artikkeli on julkaistu lehdessä 6/2022.