– Kiva ilma ja kiva porukka – mitä muuta voi toivoa.

– Ja vielä hieno maisemakin.

AKT:n Espoon osasto 048:aa edustavien Alija Tantulan ja Karim Mokhtarin tunnelma on korkealla, vaikka rantalentopallossa on juuri tullut kirvelevä välierätappio.

Rantalentopallo oli yksi kesäpäivien suosituimmista lajeista, joten välierävaiheeseen mennessä otteluita on ollut jo paljon. Tantula ja Mokhtari jaksavat vielä vääntää, ja pronssipelistä irtoaa voitto.

– Me pelattiin tosi uhrautuvasti, Mokhtari kertoo menestyksen salaisuudeksi.

Voimaa, massaa ja taktiikkaa

Rantalentopallon lisäksi AKT:n kesäpäivillä Savonlinnan Kyrönniemen kentällä kisattiin yleisurheilussa, tikanheitossa ja köydenvedossa.

Köydenvetopaikalla ollaan voittoisissa tunnelmissa jo ennen kuin kisa on edes päättynyt. Lauttakylän Tavaralinjamiehet on voittanut AKT:n köydenvedon jo kahdeksan kertaa peräkkäin ja aikoo tietenkin voittaa taas.

– Joskus ensimmäisinä vuosina me ihan treenattiinkin etukäteen, mutta enää ei ole tarvinnut, sanoo Tony Saarinen.

Köydenvedossa ratkaisevat hänen mukaansa voima, massa ja taktiikka. Jälkimmäisestä hän paljastaa sen verran että lauttakyläläiset ovat ymmärtäneet yhteisen tahdin merkityksen. Vedon pitää lähteä heti, kun aloitusmerkki annetaan.
Ja niin tietenkin käy, että ennakkosuosikit voittavat taas.

Häviäjien joukosta ei kuitenkaan kuulu katkeria äänenpainoja. Espoota edustava Kai Mäkinen kertoo, että olo on ihan tyytyväinen tappioidenkin jälkeen.

– Osallistuminen on tärkeintä, ja tämä on hyvä laji. Paikat eivät mene rikki, mutta syke kyllä nousee.

Kantoavusta sovittu

Sadan metrin juoksun lämmittelyalueelta löytyy kisan kenties vanhin osallistuja, oman arvionsa mukaan ainakin. 88-vuotias Veikko Kälviäinen aikoo lähteä radalle kävelysauvat apunaan.

– Varmistin järjestäjiltä, että keppien kanssa saa osallistua, ja päätin lähteä edustamaan Kotkaa, Kälviäinen kertoo.
Myös lahtelainen Irja Komulainen juoksee, vaikkei jalka ole aivan täydessä iskussa.

– Ensiapuryhmä odottaa tuolla suoran toisessa päässä. Sovittiin, että he kantavat loppuun, jos on tarve, Komulainen tuumaa.

Tarvetta ei ilmene, vaan Komulainen ja muut osallistujat pääsevät maaliin omin jaloin. Kilpakumppani Margaret Hagman tosin valittelee, että sata metriä tuntui pitkältä.

– Kestävyyslaji tämä sata metriä, hän sanoo.

”Vaikka joka vuosi”

Tikkapaikalla tavattu lappeenrantalainen Sanna Ohrimovitsch puolestaan ottaa kisat astetta vakavammin. Hänen nimensä on tuttu AKT:n keilaturnausten kärkisijoja seuranneille, ja nyt myös tikkakisassa on irronnut mukiinmenevä tulos.

– Moni on täällä ihan vain huvin vuoksi, mutta minä otan tämän sen verran vakavasti, että olen harjoitellut etukäteen. Sen verran kilpailuhenkeä pitää olla, hän sanoo ja nauraa.

Vakavaa tai ei, palkintojenjakopaikalla kaikki sijoittuneet saavat kaulaansa mitalit juhlallisin menoin. Miesten pituushypyn yleisen sarjan hopea- ja pronssimitalistit, espoolainen Faruk Ferati ja helsinkiläinen Mikko Martinpelto tiivistävät päivän tunnelman:

– Hauskaa on ollut, ja mielellään tätä tekisi joka vuosi. Kiva nähdä muita saman alan ihmisiä.