Kaadon jälkeen annetaan ylävitoset. Heinolan Automiehet ry, osasto 050:n keilaajat Simo Ruohtula ja Tuomo Salo ovat päässeet vauhtiin. Ruohtula kuivaa keilapalloa pyyhkeeseen, keskittyy hetken ja lähettää muutaman askeleen vauhdilla pallon radalle. Sitten kolahtaa ja kaikki kymmenen keilaa katoavat näkyvistä. Toinen peräkkäinen kaato ja toinen ylävitonen!

Loviisan keilahallilla kisailtaviin, järjestyksessään peräti 32. AKT:n mestaruuskilpailuihin osallistuu reilut 40 keilaajaa. Henkilökohtaiset mestaruudet ovat jaossa yleisessä-, naisten-, ja eläkeläissarjassa ja lisäksi kilpaillaan pari- ja neljän hengen joukkuekilpailussa.

– Hyvästä heitosta saa iloa ja huonot heitot taas koulivat hallitsemaan hermoja, Ruohtula sanoo.

Oman porukan mittelöt

85-vuotias Simo Ruohtula on aikanaan käynnistänyt AKT:n mestaruuskeilailut. Hänen mukaansa keilaamisen suosio jäsenistössä ilmenee siinä, että kilpailuihin on riittänyt yli kolmen vuosikymmenen ajan osallistujia.

Kilpailun järjestävän yhdistyksen Loviisan ja Valkon Ahtaajat ry osasto 135:n Joni Sandvik kertoo, että 2000-luvun alussa osallistujia oli kuitenkin tuplasti enemmän.

– Silti keilaaminen saattaa väkeä yhä yhteen. Loviisaan on tultu mittelemään taitoja Kotkasta, Raumalta, Seinäjoelta, Heinolasta ja myös Lappeenrannasta.

Eläkkeelle jäätyään Ruohtula on kiertänyt keilaamassa erilaisissa viikkokisoissa, mutta AKT:n mestaruuskisoilla on luonnollisesti niiden perustajalle erityinen merkitys.

– Ilman muuta on selvää, että omalla porukalla kisat käydään hyvässä hengessä, mutta vastustajille armoa antamatta, Ruohtula hymähtää.

Tuloksena tyhjä

Raumalta Loviisaan keilaamaan tulleen Markku Sallisen heitosta jää neljä keilaa pystyyn. Paikkoheitolla niistä kaatuu vain kaksi.

Tulosrivistöön jää tyhjä paikka.

40 vuotta keilaamista harrastanut 71-vuotias Rauman Satamamiehet ry osasto 134:n jäsen Sallinen kertoo, että ennen AKT:n mestaruuskilpailuja Helsingin, Kotkan ja Rauman satamat järjestivät satamien välisiä kolmiotteluita.

– Siihen aikaan keilaamisotteluihin liittyi myös melkoiset jälkipelit. Keilaus on nykyäänkin vakava harrastus, mutta tätä ei pidä ottaa liian vakavasti.

Kaveria paremmaksi

Heinolalainen autonkuljettaja Jaana Moilanen ei ole tyytyväinen ensimmäisiin heittoihinsa. Kaato antaa radalla odottaa itseään.

Moilanen on aloittanut keilaamisen miltei parikymmentä vuotta sitten. Hän harjoittelee kotihallissaan noin kerran viikossa ja sanoo kilpailevansa aina, kun se hänen työnsä puolesta on mahdollista.

– Keilahalleilla on hyvä ilmapiiri ja olen harrastuksen myötä saanut kosolti uusia ystäviä, Moilanen kertoo.
Viereisellä radalla Ruohtulan pallo kaartaa vasemmalle ja kaksi keilaa jää pystyyn.

Moilanen pistää omalla heitollaan paremmaksi: kaato alkaa hymyilyttää ja sen kunniaksi päästään lyömään ylävitoset.