TYÖEHTOSOPIMUSNEUVOTTELUJA ON JATKETTU Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n sopimusaloilla liki kolme kuukautta. Kyse on palkasta, työehdoista ja raa´asta mediapelistä. Kaikki ei ole sitä, miltä se näyttää, vaan miltä se saadaan näyttämään. Tämä ei ole sattumaa juuri ennen vaaleja.

Inflaatio kurittaa. Silti jopa yritystä pitää reaaliansioista kiinni on suomittu itsekkyydeksi. Ammattiliitto tekee perustehtäväänsä, kun se neuvottelee palkoista. Kaikki muu olisi moitittavaa. Ilman neuvotteluja työnantajat eivät ansioita nostaisi, vaikka seurauksena olisi ostovoiman tipahtaminen ja kansantalouden yskähtely. Melko epäisänmaalliseksi voisi kutsua sitäkin?

KOKO NEUVOTTELUJÄRJESTELMÄ alkoi Suomessa etsiä uutta muotoa, kun Elinkeinoelämän Keskusliitto EK irtautui kolmikantasopimuksesta. EK kertoi lopettavansa neuvottelevana osapuolena, mutta otti mitä ilmeisemmin neuvottelupöytien syväkurkun roolin.

Ruotsalaisella reseptillä alettiin leipoa niin sanottua uutta Suomen mallia, jossa yksi ala, vientiteollisuus määrää palkankorotustason. Mallista unohdettiin Ruotsin perintö, jo 1930-luvulta asti kehitetty keskustelukulttuuri ja yhdessä sopimisen taito. Suomeen on yritetty ujuttaa mallin laiha versio.

Työehtosopimuspöydissä keskustelua tarvitaan, sillä neuvoteltavana on muutakin kuin rahaa. Vain yhtenä esimerkkinä kysymys siitä, onko linja-autonkuljettajan työhönsidonnaisuusaika jatkossakin 11,5 tuntia? Työpäivän sisällä jopa vessatauon väli voi venyä 5,5 tuntiin. Työstä on joukkoliikenteen kilpailutuksissa tullut pakkotahtista, kuljettajat ovat uupuneita. Tästä olisi syytä puhua, ja paljon.

Oli harmi, että tes-neuvotteluissa haaskattiin aikaa liki ensimmäiset kaksi kuukautta. Vasta kun vientiteollisuus oli saanut sopimuksensa, saattoi työnantajapuoli avata suunsa. Aika loppuikin kesken, vanhat sopimukset umpeutuivat, työrauhavelvoite päättyi ja jouduttiin lakkoihin.

Valtakunnansovittelijalla oli mahdollisuus sovitella ja välttää lakot. Ensimmäisessä sovintoehdotuksessa AKT:lle tarjottiin kuitenkin vain 5,8 prosentin korotuksia, reilusti alle yleisen linjan. Ehdotus oli riisuttu versio, niin rahasta kuin tekstikysymyksistä. Työnantajat kuitenkin selittivät, että oikeasti 5,8 on seitsemän, korotusajankohdilla kikkailusta tuli erikoista matematiikkaa. Prosenttien laskeminen muistuttaa tällä tavalla keisarin uusia vaatteita. Siinä, missä ei ole mitään, ei ole mitään.

KAIKKI EIVÄT JÄRJESTÄYDY tai osallistu lakkoon. Mutta kieltäytyykö yksikään ammattiliittojen neuvottelemista asioita, kuten palkankorotuksista, sairausajan palkasta tai vaikka ylityökorvauksista? Koko neuvottelujärjestelmä on lopulta laaja, yhteinen etu.

Nyt toivotaan nopeaa sopua ja perinteistä laskuoppia. Neuvotteluissa on aina kaksi osapuolta. Jos ei ole, kyseessä eivät ole neuvottelut.