AKT-lehti nosti julkisuuteen keskustelun PEth-testauksesta, jota on viime aikoina käytetty työterveyshuollossa kiihtyvään tahtiin. Testillä on tutkittu työntekijän alkoholinkäyttöä. Testi oletettavasti mittaa alkoholinkäyttöä pitkällä aikavälillä.

On kuitenkin epäselvää ja tulkinannanvaraista, miten varmasti testi kertoo juuri jatkuvasta ja pitkäaikaisesta käytöstä – tai voiko alkoholin runsas kertakäyttö eli humalahakuinen juominen nostaa arvot pilviin. Tästä asiantuntijat kiistelevät.

Yksimielisyys on siitä, että alkoholi ei kuulu työhön. Alkolukot voitaisiin laittaa vaikka kaikkiin ajoneuvoihin. Yhtä selvää on, että työntekijän oikeus­turvaa on suojeltava.

PEth -testin luotettavuutta pitää tutkia lisää. Testaaminen ja siihen liittyvä prosessi ja se, miten tuloksia kerrotaan työnantajalle, vaatii säätelyä.

On todella arveluttavaa, mikäli yksittäinen testitulos vie työntekijän palkattomalle sairauslomalle tai hän jopa menettää työnsä. Nämä ovat isoja kysymyksiä ihmisen työhön, toimeentuloon ja työsuhdeturvaan liittyen.

Keskustelu aiheesta on ollut tarpeen ja se on kiinnostanut. Asiaan tarttui niin Yleisradio, iltapäivälehdet kuin Helsingin Sanomat, joka kirjoitti aiheesta myös pääkirjoituksessaan. Elinkeinoelämän Keskusliiton taholta on julkisuudessa kommentoitu, että tässä työnantajalla on huoli työtekijän terveydestä, unesta ja tarkkaavaisuudesta työssä.

Kuljetusalalla tässä keskustelussa nouseekin työnantajan vahva kaksinaismoralismi. Työnantajat eivät juuri ole olleet huolissaan työntekijöiden jaksamisesta. Päinvastoin on toivottu lisää joustoja jo nyt äärimmäisiksi venytettyihin työaikoihin.

Yhdistelmäajoneuvonkuljettajan työsidonnaisuusaika eli työpäivän koko pituus voi työehtosopimuksen mukaan olla 15 tuntia. Tällaisia työpäiviä työnantaja voi teettää kolme peräkkäin. Ajo- ja lepoaikasetuksessa säädetty 11 tunnin vuorokausilepo voidaan lyhentää yhdeksään tuntiin jopa kuusi kertaa kaksiviikkojaksossa.

Työnantaja voi siis teettää kolme 15-tuntista päivää ja vielä 13-tuntisia päiviä perään. Väliin jäävä lyhennetty yhdeksän tunnin vuorokausilepo on lyhyt aika. Sen aikana pitää päästä työpaikalta kotiin, syödä, peseytyä, rauhoittua, nukkua ja valmistautua uuteen lähtöön: uni jää helposti viiteen tuntiin. Lisäksi tämä lyhyt vuorokausilepo voi ajoittua yön sijaan keskelle päivää.

Näihin työaikoihin yhdistyy myös elämä. Kotona on perhe, joka ansaitsee oman huomionsa.

Itse asiassa tämäkään ei riitä työnantajille. Työ- ja lepoaika-asetus sallisi jopa 17-tuntiset päivät ja niitä työnantajat haluaisivatkin teettää. Siinä kohtaa työturvallisuus ei ole enää minkäänlainen huoli.

Työnantajan olisi tärkeämpää kantaa huolta siitä, miten väsyneitä työntekijät ovat unenpuutteesta. Kuljetusalalla olisi elintärkeää huolehtia työntekijöiden inhimillisistä ajo- ja lepoajoista. Työtä pitää kehittää niin, että se sallii ihmisen myös levätä ja elää täysipainoista elämää perheen kanssa.