Eduskuntavaalit 2023 päättävät Sanna Marinin hallituskauden. Korona ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan tarkoittivat, ettei se ole ollut mikä tahansa kausi.

Yksi viime vuosien mielikuvista on hallitusviisikko tiedotustilaisuudessaan. Viesti oli vahva ”tästäkin selvitään”. Silloin ei puhuttu päällekkäin. Kun korona alkoi helpottaa, Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Presidentti Sauli Niinistön sanoin – se riisui naamiot. Tajuttiin, minkälaisen naapurin kanssa eletään. Se vei Suomen NATO-jäsenyyteen ällistyttävällä yksimielisyydellä. Todella isoista asioista selvittiin pää pinnalla. Viimeistään saamelaiskäräjien kohdalla alkoi vatulointi. Se oli vähiten eduksi Annika Saarikon Keskustalle, mikä näkyi vaalituloksessa.

Petteri Orpon kokoomus tuli oppositiosta ja vei voiton. Riikka Purran kakkossija saa nyt miettimään, nivotaanko perussuomalaisten ilmastonmuutos-, maahanmuutto- ja EU-linjaukset hallitusohjelmaan?

Siitä voi olla melko varma, ettei tuleva pääministeri ole Marinin manttelinperijä politiikan kansainvälisenä supertähtenä. Marin antoi Suomen loistaa ja toimi roolimallina monelle. Myös Suomen vaalit kiinnostivat kansainvälisesti enemmän kuin koskaan.

VIIMEISET NELJÄ VUOTTA eivät olleet helpot. Se, mihin ratkaisuja nyt toivoisi ripeimmin, ovat nuorten mielenterveysongelmat. Yksi koulutuspoliittinen linjaus ei välttämättä ole kallis? Yhtenäisten koululuokkien tulisi tehdä paluu. Lapsi tarvitsee luokkakaveria ja ryhmää, joka ei muutu joka tunnilla. Ammattiin opiskeleva tarvitsee luokassa opettajaa. Etänä ei saa kaveruudesta kiinni.

Petteri Orpo kuitenkin ratkaisee, mille pohjalle ja linjalle hallitus syntyy.

Vaikka Orpo sanoi heti vaalituloksen jälkeen, että ”kenenkään ei tarvitse pelätä”, pelko oli ensimmäinen reaktio. Jo ennen vaaleja kokoomus kertoi haluavansa luopua esimerkiksi työehtosopimusten yleissitovuudesta. Yleissitovuuden varassa on kuitenkin paljon. Siihen perustuu, että niin järjestäytyneissä kuin järjestäytymättömissä työpaikoissa palkat, lisät ja lomat ovat samoja. Se merkitsee, että yritysten välinen kilpailu on reilua, hintoja ei poljeta työehdoilla. Ilman yleissitovuutta moni työntekijä Suomessa olisi sen varassa, että ”työstä maksetaan kohtuullinen korvaus”. Se määritelmä on kuin veteen piirretty viiva. Yleissitovuus on perusta myös sille, miten aluehallintoviranomaiset valvovat palkkoja ja työehtoja.

NYT VOI TOIVOA, että Orpo on sanansa mittainen mies. Ettei kenenkään tarvitse pelätä, ei edes ammattiyhdistysliikkeen. On reilusti toivotettava onnea vaalivoittajille. Politiikassa tarvitaan yhteistyökykyä ja puhetta, kuitenkin vain yksi kerrallaan.