Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Evästeasetuksesi on tallennettu.
Siirry etusivulle
Aihe: Pääkirjoitus

Isänmaan etu olisi kohdata vaikeat ajat yhtenäisenä

Julkaistu

Arto Jokela

päätoimittaja/chefredaktör

arto.jokela@akt.fi

Me suomalaiset olemme maailman onnellisin kansa. Suomi on tutkitusti myös yrityksille hyvä paikka toimia ja kilpailukykymme on maailman huippua. Nämä kärkisijat ovat pidemmän ajan työn tulosta.

Muutama asia tekee Suomesta hyvän: täällä on turvallista, hyvä koulutus, tuloerot ovat jotenkin siedettäviä, korruptio on vähäistä, sananvapautta ja ihmisoikeuksia arvostetaan, elintaso on korkea ja asioista on pystytty yleensä sopimaan niin että kaverikin on otettu huomioon. Ehkä tuo viimeinen, konsensus, on ollut edellytys sille, että hyvät asiat ovat päässeet puhkeamaan kukkaan.

Kun katsoo tulevaan, niin totisesti toivoisi, että asioista pystyttäisiin edelleen sopimaan. Edessä on isoja elämisen perusasioihin liittyviä haasteita. Sota Ukrainassa seurauksineen, ilmastonmuutos, inflaatio ja sen vaikutus reaaliansioihin, uhkaava työttömyyden kasvu, koronan jälkihoito (jos se siis olisi ohi), Nato-päätös uhkakuvineen sekä käynnissä olevat ja mahdolliset uudet työtaistelut ovat synkkiä pilviä usein vailla hopeareunusta.

Mitä pidempään ja pidemmälle katsoo, sitä enemmän huoli painaa. Osalla työnantajista ymmärrys sopimisesta tuntuu kadonneen täysin. Sen tilalle on tullut tarve sanella ja tehdä työmarkkinoista oikeistolaisen politiikan ideologinen pelikenttä. Mallia näyttävät etenkin UPM sekä Elinkeinoelämän keskusliitto EK ja Suomen yrittäjät SY. Siellä kannattaisi katsoa peiliin ja arvioida vakavasti oman toiminnan mielekkyys.

Ay-liikkeen puolella, ja varmasti myös suuressa osassa työnantajia, sopimista pidetään arvossa. Mutta kuten elämässä yleensä, niin sitä saa mitä tilaa. Jos haluaa riitaa, niin ennen pitkää sitä varmasti saa. Liiankin kanssa. Sitä on ilmassa.

Jos tulevaisuuden pahimmat kauhuskenaariot toteutuvat edes puoliksi, niin edessä ovat vaikeat ajat. Niistä on ennenkin selvitty, ja selvitään varmasti myös nyt. Helpompaa se kuitenkin olisi, jos ne voitaisiin kohdata mahdollisimman yhtenäisenä. Se olisi isänmaan etu.

Valtakunnansovittelija. Vuokko Piekkalan kausi valtakunnansovittelijana lähenee loppuaan. Kautta ei voi sanoa menestykseksi. Työntekijäpuolen luottamus sovittelijaan ei ole myöskään hääppöinen. Valtakunnansovittelijan tulisi kuitenkin nauttia yleistä vahvaa luottamusta ja arvostusta. Ilman niitä ei homma toimi. Kuten huomattu on.

---

Fosterlandets bästa intresse skulle vara att möta svåra tiderna enade

Vi finländare är världens lyckligaste människor. Finland är enligt undersökningar en bra plats också för företag att fungera och vår konkurrenskraft är ett av världens bästa. Dessa ledande positioner är ett resultat av ett långt utvecklingsarbete.

Några saker gör Finland bra: det är tryggt, god utbildning, inkomstskillnader är måttliga och acceptabla, korruptionen är låg, yttrandefriheten och mänskliga rättigheterna uppskattas, levnadsstandarden är hög och man har kunnat komma överens om saker så att medmänskorna beaktas. Kanske det senaste, konsensusen, har varit en förutsättning för att goda sakerna kan bära sin frukt.

När man ser på framtiden hoppas man verkligen att vi fortfarande kan komma överens om saker och ting. Det finns stora utmaningar framför oss som berör levnadsbasen. Kriget i Ukraina och dess efterföljd, klimatförändringen, inflationen och dess inverkan på realinkomsterna, den hotande ökningen av arbetslösheten, efterhandskandet av coronan (om det alltså är över överhuvudtaget), beslutet angående Nato med dess hotbilder och de pågående, såsom potentiella nya arbetstriderna, är dystra moln utan silverkant.

Ju längre tid och längre bort du tittar, desto mer tynger ångesten. För vissa arbetsgivare verkar förståelsen om att förhandla ha försvunnit helt. I stället har kommit behovet att diktera och göra arbetsmarknaden till ett ideologiskt spelplan för högerpolitiken. Exempel visar i synnerhet UPM och Finlands näringsliv EK och Företagarna i Finland. Där borde man se sig i spegeln och allvarligt överväga ändamålsenligheten med det egna agerandet.

På fackföreningsrörelsens sida, och troligen även bland ett stort antal arbetsgivare, ges förhandlandet betydelse. Men som i livet i allmänhet, så får man det man beställer. Om man vill strida, kommer man förr eller senare att hamna i det. Så mycket, att det blir nog med det. Det ligger i tiden.

Om framtidens värsta scenarier ens realiseras till hälften, så blir det svåra tider att vänta. Man har överlevt svårigheter även tidigare, och det gör man troligen nu också. Det skulle trots allt vara lättare om man kunde möta svårigheterna så enade som möjligt. Det skulle vara i fosterlandets bästa intresse.

Riksförlikningsman. Vuokko Piekkalas period som riksförlikningsman går mot sitt slut. Man kan inte säga att det varit en lyckad tid. Arbetstagarnas förtroende för förlikningsmannen är inte värst bra. Riksförlikningsmannen torde åtnjuta starkt allmänt förtroende och respekt. Utan det fungerar inte saken. Som det visat sig.