Ei ole montaa vuotta siitä kun irvailtiin, että suomalaisen lähiomainen on viranomainen. Nyt lähiomainen on älypuhelin. Kaikkiin vaivoihin ja läheisyyden kaipuuseen vastausta etsitään kännykästä tai digiyhteydellä ylipäänsä. Myös oman fyysisen kunnon tilansa tietää vasta mittareita seuraamalla sormuksen ja kännykän kautta – ei peilistä tai omista tuntemuksista. Säätila tarkistetaan sekin kännykästä eikä taivaalle tähyämällä.

Vanhat viisaudet ja terve järki unohtuvat herkästi digimaastossa. Australialaisen tutkimuksen mukaan yhden tunnin kävelymatka pidentää elinaikaamme kuudella tunnilla. Kausaatioketju kääntyy toisinkin päin. Paikoillaan istuminen on jopa hengenvaarallista. Tutkimukset kertovat, että jokainen tunti tv:n katselua lyhentää elämää 22 minuutilla. Hengenvaarallinen vekotin siis. Kiellettäisiinkö sen valmistus, jos se keksittäisiin nyt?

Mittausten mukaan käytämme yli puolet ajastamme istumiseen. Tämä tarkoittaa miltei kymmentä tuntia päivässä. Jopa lapset ja nuoret tekevät niin. Vahingollisinta se on, jos ei tauota istumistaan. Liikuntaa harrastavat nipottajatkin saavat rangaistuksensa istumisesta. Myös heille istuminen on yhtä tuhoisaa kuin sohvaperunoille.

Kaikki keksinnöt ja kehitys ohjaavat vähempään liikkumiseen. Arkiliikunnan riemun ovat vieneet robotti-imurit, pyykki- ja pesukoneet, autot ja skuutit. Nyt myös polkupyörät tehdään niin, ettei vain tarvitsisi käyttää omia lihaksia eteenpäin menoon. Ruokaostoksillekaan ei enää tarvitse lähteä, senkun laittaa tilauksen valkoiselle poksille pyörien päällä. Tosi söpöä, kun lippuantennilla varustettu laatikko tulee luoksesi ja taistelee hienosti yli rotvallien ja odottaa liikennevaloissa.

Kiina on kehittämässä robotteja, jotka yrittävät päihittää ihmiset juoksemisessa. Vaikka päämääränä ei ole ihmisperäisten hikipisaroiden vähentäminen, auttaa ihmisten rinnalla kisaaminen tuotekehityksessä. Vielä tänä vuonna robotti ei pystynyt päihittämään ihmistä pidemmällä matkalla, mutta varmaan jo parin vuoden päästä maratonjuoksun palkintokorokkeella patsastelevat muttereiden varassa koossa pysyvät hengettömät juoksijat ja syrjäyttävät lihasta ja luusta koostuvan ihmisen.

Monta sataa tuhatta yritystä yrittää onnistua rakentamaan robotteja, jotka voivat suorittaa mitä tahansa työtä, hoiva- ja hoitotyöstä aina tarkkaan kirurgiaan. Kokkejakaan ei enää tarvita, sillä 3D-tulostus hoitaa viivytyksettä ja nenää nyrpistämättä viiden ruokalajin menyyn vaikka kuinka suurelle seurueelle.

Teknologinen kehitys tuottaa kehittämispakkonsa. Kiina haastaa USA:n teknologian jättiläismaana. Kilpailu synnyttää käsittämättömän valtavia ja nopeita harppauksia automaatiossa, robotiikassa ja tekoälyä hyödyntävissä uusissa sovelluksissa. Meillä ei ole enää vapaata tahtoa päättää otammeko käyttöön uusimpia keksintöjä. Jos emme ota, olemme hävinneet ja taannumme.

EU on jo ryhtymässä mukaan kovaan kilpailuun. Puolustusteollisuus on muutakin kuin painavaa panssarivaunukalustoa ja ammuksia. Se on etäohjattua ja ohjelmoitua logistiikkaa ja peliteoriaa sekä drooneja jotka tarkkailevat, puolustavat ja hyökkäävät. Toivottavasti teknologinen sodankäynti säästää sotilaiden ja siviilien ihmishenkiä.

Kehitys on kehittynyt jo niin pitkälle, ettei meidän tarvitse enää edes ajatella. Ajattelu vie runsaasti energiaa, siksi varmaan katsommekin tv:tä tai tuijotamme puhelinta päivät pitkät istuskellessamme, ettei vain tarvitsisi käyttää aivoja syyttä suotta. Eikä tässä vielä kylliksi, tekoäly on tullut jäädäkseen ajattelemaan ja suunnittelemaan puolestamme. Tekoäly sovellettuna robotiikkaan syrjäyttää työpaikkoja ja työtehtäviä.

Eikä teknologian tuottamalle passiivisuuden tavoittelulle löydy hännänpäätä. Ostamme itsemme vapaaksi kaikesta energiaa kuluttavista hommista. Mihin ihmistä enää tarvitaan, kun kaikki ponnisteluja vaativa toiminta ajattelua myöten siirretään erilaisten laitteiden ja ohjelmistojen tehtäväksi?