Harmaa tulevaisuus – Sopiiko se meille?
Viime eduskuntavaalien alla Petteri Orpo, nykyinen pääministeri uhosi, miten porvarien laatimalla hallitusohjelmalla luodaan satatuhatta uutta työpaikkaa. Toisin kävi. Tuoreen uutisoinnin perusteella Suomi sai kyseenalaisen kunnian nousta EU-maiden kärkeen 10,6 % työttömyysasteella.
Irtisanomiskynnystä madaltamalla porvarihallitus halusi varmistaa, että saavutettu kärkipaikka työttömyydessä säilyy. Nähtäväksi jää, millä tavoin painavan syyn poistaminen lain kirjauksista tulee vaikuttamaan työsuhteiden päättämisiin henkilökohtaisista syistä, sekä miten oikeuskäytännössä tulkitaan kirjaukset, jotka on vielä pystytty säilyttämään työehtosopimuksissa.
Se, miten ”potkulaki” todellisuudessa tulee näyttäytymään työpaikoilla on vielä auki, mutta aivan varmasti sitä tullaan testaamaan oikeusasteissa ennemmin tai myöhemmin. Kuljetusalalta löytyy yrityksiä, joissa niin lainsäädännön ja työehtosopimusten tuntemus kuin niiden noudattamisen halu näyttää olevan kovin olematonta. Houkutus potkaista pihalle henkilö, jonka naama ei miellytä saattaa helposti kasvaa, varsinkin kun asiasta on ollut mediassa näkyvyyttä. Veikkaukseni on, että ylilyöntejä varmasti tulee.
Olen monesti miettinyt, miten kukaan työntekijän asemassa oleva edes uskaltaa olla kuulumatta ammattiliittoon.
Työntekijöiden aseman heikentäminen alkaa olla törkeydessään tasolla, jollaiseen tosiasiallisesti pystyy vain patamusta porvari. Lakko-oikeuden rajoittaminen, potkulaki ja yt-menettelyn keventäminen sovellettavaksi vain yli 50 työntekijän työpaikkoihin, ottaen huomioon neuvotteluaikojen lyhentämisen, lisää epävarmuutta toimeentuloon ja tulevaisuuteen. Tähän kun lisää vielä hallituksen tavoitteen mahdollistaa määräaikaiset työsopimukset ilman perustetta, ollaan työelämässä palaamassa aikaan, jossa työntekijällä ei ollut oikeuksia. Listaa jo tehdyistä ja valmistelussa olevista työelämän heikennyksistä voisi tähän jatkaa sivukaupalla, jos vain tila riittäisi. Työllisyyttä näillä toimilla ei ole parannettu, mutta luottamus tulevaisuuteen on onnistuttu romuttamaan.
Kaikesta huolimatta ammattiliitot ovat vielä olemassa ja taistelemassa tätä järjettömyyttä vastaan. Olen monesti miettinyt, miten kukaan työntekijän asemassa oleva edes uskaltaa olla kuulumatta ammattiliittoon tänä päivänä. Työpaikan luottamusmies ja ammattiliitto ovat kuitenkin se turva ja apu, kun työnantajan kanssa ei asiat suju työehtosopimuksen ja lain määräysten mukaisesti.
Ilman ammattiliittoja ei olisi työehtosopimuksiakaan. Jos et ole syystä tai toisesta vielä AKT:n jäsen, suosittelen pikaisesti liittymään. Se on pieni hinta siitä että sinulla on työpaikallasi työehtosopimus ja etujasi valvotaan jatkossakin.
Kun olet jäsen, suosittele sitä myös järjestäytymättömälle. Työpaikan vahva järjestäytymisaste työpaikalla on myös osoitus työnantajan suuntaan siitä, että haluamme pitää kiinni oikeuksistamme työelämässä.