Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Evästeasetuksesi on tallennettu.
Siirry etusivulle
Aihe: Levyraati

Soittolista työvuoroon

AKT-lehden levyraadissa arvioitiin kuljetusalasta, ajamisesta ja työelämästä kertovia kappaleita.

Teksti Tua Onnela
Kuvitus Silva Kärpänoja ja Getty Images
Julkaistu

Rankkaa yötyötä, lentokenttätunnelmaa ja kuoppaisia teitä. Monissa musiikkikappaleissa lauletaan aiheista, jotka liittyvät kuljetusalan ammattilaisten arkeen. AKT-lehden levyraadissa arvioitiin yhdeksän uutta ja vanhaa suomenkielistä kappaletta, joilla on jokin yhtymäkohta kuljetusalaan.

Levyraadin arvovaltaisiksi jäseniksi suostuivat laulaja ja yhdistelmäajoneuvonkuljettaja Ira Mikkonen, muusikko, linja-autonkuljettaja ja pääluottamusmies Jukka Hämäläinen ja AKT:n hallitseva karaokemestari, säiliöautonkuljettaja Juho Metsämaa.

Tiukan kisan voittajaksi nousi hilpeä Linjuripolkka, ja muutkin klassikot pärjäsivät hyvin. Uudempi musiikki jakoi enemmän mielipiteitä ja päätyi kokonaispisteissä hännille.

Solistiyhtye Suomi: Linjuripolkka

”Linja-autossa on myös tunnelmaa, linja-autossa matka katkeaa.” Toivo Kärjen sanoittama ja Reino Helismaan sanoittama linja-autoklassikko levytettiin ensimmäisen kerran vuonna 1950. Solistiyhtye Suomen versio on hiukan uudempi mutta tunnelmaltaan perinteinen.

IM: ”Klassikko, joka ei petä koskaan! Tämän kuuntelu sijoittuu työpäivässä sinne aamuyön pikkutunneille, kun olotila on jossain yliväsymyksen ja hulluksi tulemisen välissä.” *****

JH: ”Linja-autonkuljettajien klassikko! Kärki/Helismaan taattua mestarituotantoa. Kuvaa hyvin linja-autoalan hektisyyttä mutta samalla tarvittavaa huumoria.” *****

JM: ”Hauska ralli, kertosäkeessä on hauska laulaa mukana.” ****

Pate Mustajärvi: Ajan päivin, ajan öin

Vuonna 2005 julkaistu kappale tehtiin alun perin Kaukokiidon radiomainosta varten, mutta siitä tuli yksi tunnetuimmista Mustajärven hiteistä. Countryn, rockin ja iskelmän tunnelmia sekoittelevassa kappaleessa kahvilan tarjoilijan hymy auttaa kuljettajaa jaksamaan.

JH: ”Pate Mustajärven tribuutti paitsi kuljetusalalle, myös meitä kuljettajia työmme tauoilla palveleville ammattilaisille. Uudemmaksi ’rekkaralliksi’ ehkä vähän liiankin perinteinen soundi ja tyylilaji.” ****

IM: ”Nykyisenä tamperelaisena tätä on pakko hehkuttaa. Perusvarmaa ja kilometrejä taittavaa humppaa. (Anteeksi Patelle humppa-sanasta.) Yöajossa kyllä laittaisi silmät luppaamaan, joten parempi kuunnella vuoron alkupuoliskolla.” ***

JM: ”Hieno biisi ja tarina. Kuuluu myös omiin suosikkeihini.” *****

Matti Esko: Huomenta Suomi

Jos suomalainen tietää yhden kuljetusalasta kertovan kappaleen, se on todennäköisesti Huomenta Suomi. Kappale on levytetty monesti, mutta Matti Eskon versio vuodelta 1989 taitaa olla tunnetuin. Huomenta Suomi on käännös kappaleesta City of New Orleans, joka kertoo yöjunasta. Kumipyörille vaihdettu suomalaisversio sopii rekkaelämästä muutenkin laulavalle Eskolle.

IM: ”Kitaratiluttelut tässä biisissä ovat huikeat. Ikävä kyllä biisi muuten jää unohdettujen karaokeklassikkojen laatikkoon.” ***

JH: ”Kun listalta puuttuu Matti Eskon Rekkamies, tämän on pakko olla mukana, kun puhutaan kuljetusalaa kuvaavasta musiikista. Tämä kuuluu genreen ’lopettakaa se rekkaromantisointi’. Kuljetusalan arjen puurtamista kuvaava klassikko. Löytyy varmasti monen tanssibändinkin ohjelmistosta.” ****

JM: ”Tätä on tullut ihan muutaman kerran laulettua!” *****

Biitti on kuin kello, joka tikittää työpäivän viimeisiä minuutteja.

Tapio Rautavaara: Yölinjalla

Vuonna 1962 levytetty kappale on eräänlainen muunnelma Johnny Cashin I Walk the Line -kappaleesta. Alkuperäinen on rakkauslaulu, Rautavaaran versio kertoo rekkakuskin elämästä. Sanoitus tuo edelleen ajankohtaisesti esille yötyön riskejä.

IM: ”Tapsa on kova, mutta biisin biitti on kuin kello, joka tikittää työpäivän viimeisiä minuutteja. En suosittele yövuoron soittolistalle, jos ei halua nukahtaa rattiin!” ***

JH: ”Kaikkien highwaysongien esi-isä. Linjuripolkan tapaan klassikko, joka Lee Marvinin äänialalla Rrrautavaaran Tapsan tulkintana tihkuu kuljetusalan karismaa.” ****

JM: ”Tapsaa on aina hieno kuunnella.” ****

Veikko Lavi: Lasijauholaivakeikka

Kovaa oli ahtaajan elämä, jos Veikko Lavin vuonna 1978 levyttämää kappaletta on uskominen. Kertojan nuoruus 1930-luvulla oli ”tylsää sotaretkeä ja raatamista vain” ja työssä ”Ol’ säkki niin kuin pesukaappi, selkänahan irti raappi.”

IM: ”Tämä oli itselle ihan uusi tuttavuus. Ihana! Jotenkin nämä vanhat biisit sopivat täydellisesti sinne yövuoron lopetteluun. Tekisi myös mieli tehdä tästä joku mielenkiintoinen coveri.” ****

JH: ”Lavin Vepan Kotkan satamaduunarin arkiromantiikkaa. Ei tunnetuimpia eikä myöskään parhaimpia edes omassa genressään. Vähän kädenlämpöinen eli ihan kiva.” ***

JM: ****

Jussi & The Boys: Valtatie 66 – Route 66

Ajamisesta ja teistä kertovia kappaleita on paljon – aina Teuvo maanteiden kuninkaasta Cheekin Maanteiden kingiin. Valtatie 66 on vuonna 1975 levytettyä bluesia Suomen Route 66:sta eli Orivedeltä Lapualle kulkevasta kantatiestä. Sanoitus ottaa kantaa tien kuntoon: ”Tehkää uus, valtatie kuuskytkuus”.

IM: ”En tiedä onko tämä nyt joku ikäpolvikysymys, mutta tämä biisi tuo mieleen Fröbelin palikat. Kovat on kitarat, ja huikeat sanat, mutta ei löydy omalta soittolistaltani.” **

JH: ”Klassikkomateriaalia tämäkin. Yölinjan tapaan Jenkkilästä lainattua. Jussi Raittisen suomennos on kuitenkin erittäin oivaltava ja onnistuttu juurruttamaan Suomen maaperälle. Tämä kuuluu omaankin repertuaariini, joten eihän tästä voi antaa kuin täydet viisi pistettä. *****

JM: ”Hauska pilke silmäkulmassa tehty sovitus.” ****

Aamuvuoro maanantaina tuntuu tämän säestämänä vähän vähemmän ankealta.

Ultra Bra: Helsinki-Vantaa

Matkustamohenkilökunnan työhön liittyviä kappaleita on hämmästyttävän vähän. Ultra Bran lentokenttätunnelmointi vuodelta 1999 on yksi harvoista.

IM: ”Ultra Bra on nerokas bändi, mutta tämä biisi ei uponnut hienoista torvista huolimatta. Menee kategoriaan hissimusiikki.” ***

JH: ”SMG:n edeltäjän UB:n mainio jazzvalssi. Pidän tästä tyylilajista paljon. Kepeän nostalginen sävellys tuo mieleen kesäpäivän 60-luvulta. Sanoitus on perinteistä UB:ta, joka ei minusta ole koskaan noussut UB:ssa Kerkko Koskisen sävellysten tasolle. Upea huilusoolo toi viittä vaille viisi pistettä minulta.” ****1/2

JM: ***

Scandinavian Music Group: 100 km Ouluun

Hieman viitteellisempää suhdetta kuljetusalaan raadissamme edustaa SMG:n rock-kappale vuodelta 2004. Sanoituksen voi ajatella kertovan keikkabussista – tai sitten laajemmin työkavereista ja siitä, miten heistä tulee läheisiä.

IM: ”SMG on ollut minulla lapsuudesta asti kuuntelussa. Tämä biisi ei silti ollut entuudestaan kovin tuttu. Mutta hieno kokonaisuus, ja mielelläni kuuntelisin tätä töissä.” ****

JH: ”Tunnistettavaa SMG-musaa. Tuli vähän sellainen olo, että tämä oli keikkabussissa raapustettua tajunnanvirtaa. Ei mitään hitti- tai klassikkomateriaalia. Ei puhutellut.” **

JM: ***

Gasellit: Tilanne pääl

Vuoden 2021 rap-kappaleessa kerrotaan työelämästä ja erilaisista hanttihommista, joita kertoja on haalinut. Kuljetusalallakin on käyty: ”Kiikutin pakettii postin paskal pakulla.” Kuva työelämästä ei ole kappaleessa erityisen ruusuinen: ”Painoin yötä päivää, jos pomo sitä vaati / Käteen jäi tonni ja nivelpsoriaasi / Pomo oli kusipää, minä joviaali.”

IM: ”Aamuvuoro maanantaina tuntuu tämän säestämänä vähän vähemmän ankealta, kun yrittää pysyä messissä mukana ja räpätä ratissa menemään.” *****

JH: ”Ah, räppiä. Gasellit ei pompi minulle, vaikkakaan tämä ei ollut genren ihan surkeimmasta päästä. En kuitenkaan löytänyt mitään sellaista erityistä, mikä olisi mainitsemisen arvoista ja sellaista, miksi haluaisin kuulla tämän uudestaan.” **

JM: ”Tämä tyylilaji ei kuulu omiin suosikkeihini.” **

Lista löytyy Spotifysta nimellä AKT:n levyraati.

Artikkeli on julkaistu lehdessä 1/2023.