15.2.1982 Norsunluurannikon ja Ghanan raja

Tänään matka jatkuu kohti Ghanaa. Se on vanha Englannin alusmaa, joten kuvittelemme, että tuttu kieli ja muut mukavuudet odottavat. Mutta tästä se helvetti vasta alkaakin.

Pitkien odottelujen jälkeen pääsemme rajajoen yli Ghanan puolelle. Rannassa sotilas huutaa asusteista, haukkuu meidät ja käskee painua helvettiin. Joudumme pukemaan pitkät housut jalkaan, paidat päälle ja kengät jalkaan.

Taas lappua kouraan ja täyttämään niitä. Esa viedään erilleen, koska hänen vihreät Luhdan housunsa tulkitaan ”sotilashousuiksi”. Kamoja kaivellaan ja pengotaan, auto myös tiiviisti tutkitaan.

Myöhemmin löydämme Esan yhdestä armeijan kämpästä, jossa häntä on kuulusteltu. Yksi kessu oli ohimennen lyönyt nyrkillä poskeen.

Meidät viedään Half Assiniin aika räkäiseen hotelliin. Soltut tuovat meille safkaa ja ihme kyllä vähän brenkkua. Huoneiden ovet ovat lukossa ulkopuolelta, ja oven edessä on vartijat aseineen. Tässä kohtaa luulemme, että huomenna pääsemme jatkamaan matkaa. Heh heh.

16.2. Half Assini, Ghana

Aamulla meitä lähdetään kuljettamaan Sekondi-­Takoradiin. Sieltä pitäisi päästä jatkamaan matkaa omiin nimiin. Meidät kuitenkin viedään pataljoonan suojiin sellien käytävälle, kuulustellaan taas ja sen päälle laitetaan lukkojen taakse.

Jokaista askelta seuraa joku solttu automaattikivääri ojossa.

17.2. Sekondi-Takoradi, Ghana

Auto kollataan taas, ja sen jälkeen meitä lähdetään kuskaamaan kohti Accraa. Ohimennen yksi kessu läväyttää minuakin poskeen, kun luulee, että mollaan hänen mustaa ihonväriään. Puhaltelin omia auringon käristämiä käsivarsiani ja satuin samalla katsomaan äijää kohti.

Käymme kunnon saattueessa pankissa vaihtamassa rahaa. Accraan tullaan puolen päivän maissa, ja meidät viedään Ghanan armeijan päämajan portille ja sieltä poliisin päämajaan.

Meidät siirretään viereiseen taloon, jossa saamme olla yön. Valot ovat päällä koko yön, ja joku äijä istuu oven edessä ase kourassa. Tässä vaiheessa vituttaa ja todella raskaasti.

18.2. Accra, Ghana

Soltut tulevat yhdeksän jälkeen kysymään, olemmeko syöneet. He lähtevät hakemaan jotain ja palaavat banskujen ja appelsiinien kanssa. Ne tekevät todella hyvää.

Iltapäivällä pääsemme eteenpäin. Ghanan ja Togon rajalla joudumme lukkojen taakse johonkin pimeään ja haisevaan koppiin, jossa on helvetin kuuma. Mölyämme ja huutelemme vartin verran ja pääsemme ulos eteishuoneeseen. Minä nukun pöydällä, muut lattialla ja kuka missäkin.

19.2. Ghanan ja Togon raja

Aamulla pääsemme vihdoin rajan läpi ja hyvästelemme meitä holhonneet sotilaat, jotka olivat loppujen lopuksi ihan hyviä jätkiä. Matkalla oli pieniä huumorin hetkiäkin niiden kanssa.

Se Ghanasta, en taida ikinä mennä takaisin.

Ghanan miellyttävien tapahtumien jälkeen etsimme Togon pääkaupungista Lomésta vähän paremman luokan hotellia. Sellainen osoittautuu kuitenkin liian kalliiksi, joten tyydymme vaatimattomampaan.

Hotellipoika löytää jonkun huoneen, johon tulee edes vähän vettä. Siirrymme partsille dokaamaan, me, neljä ranskalaista ja englantilainen mimmi. Suomalaiset ovat pääosissa juomisessa.

Painelemme diskoon, siellä on hyvä meininki ja kaikilla on hauskaa. Loppujen lopuksi hyvä päivä, ”vapaudessa”.

20.2–1.3. Lomé, Togo

Päätämme tosissamme myydä auton. Tarkoitus on mennä Nigeriaan, ostaa pimeät lentoliput Pariisiin ja sieltä junailla itsemme himaan. Tämmöiseen lippuhommaan oli saatu vinkkejä ranskalaisilta matkakavereilta ja pitkin Saharaa suhaavilta Pösön ja Rellun myyjiltä.

Meidän autossamme on kuitenkin ongelma: se on amerikkalainen ja bensavehje. Yritämme monen päivän ajan ja pistäydymme Beninissäkin autokaupoilla, mutta joudumme tunnustamaan, että auto jää myymättä. Pyydämme liikaa, mutta vähempi tuottaisi liikaa tappiota.

Vietämme Loméssa yli viikon. Pötköttelemme hotellilla, odotamme passeja, palloilemme stadissa ja lueskelemme. Diskossa on kova meininki, ja rahaa palaa.

Hirvittävä myrskykin pyyhkii kaupungin yli. Salamat, tuuli ja vesisade ovat todella uskomattomia. En ole vastaavaa myrskyä nähnyt koskaan aikaisemmin missään.

Hotellin aulassa lentelee lepakoita.

Sitten on aika kääntää nokka kohti pohjoista eli kylmyyttä ja kotia. Togon ja Beninin rajasta päästään kivuttomasti läpi, ja siitä alkaa hirvittävä ajo kohti Malanvilleä Beninin ja Nigerin rajalle. Matkaa on vähän yli 800 kilometriä.

2.3. Tien päällä, Benin

Jatkamme matkaa koko yön ja saavumme vähän auringonnousun jälkeen Parakouhun. Aamukahvilla minulle löytyy ensimmäinen kaakao koko Afrikasta.

Parakousta alkaa päällystetty tie. Beninin ja Nigerin rajalla on perinteiset lappujen täyttämiset ja odottelut, mutta pääsemme jatkamaan kohti Agadezia. Dossosta lähtien tie on ”tuttua”, samaa kuin tulomatkalla. Arlitista ostamme kunnon hiekkaraudat.

3.3. Tien päällä, Niger

Saavumme pollariasemalle hakemaan leimoja passiin. Kuinka ollakaan, joudumme maksamaan 1500 per nenä, että pääsemme ulos. Bensaa pitäisi ostaa, mutta käteiset menivät äsken.

Joudumme myymään vilttejämme paikallisille, jotta saamme gasoa tankkiin ja ruokaa. Hirveän tinkimisen jälkeen saan myytyä neljä t-paitaa ja Texas-collegen, josta luovun surun murtamana. Tällä kaupalla saamme neljä salaattia ja neljä makaronia kastikkeella.

Arlitista jatkamme kohti Assamakan tulliasemaa Saharan hiekkabaanaa pitkin. Pimeys ehtii laskeutua täydellisesti, kun olemme perillä seitsemältä. Perinteinen huutopussi ja levyksi autoon. Täällä on kylmä.

4.3. Tien päällä, Niger ja Algeria

Matkalla Algerian tulliasemalle jäämme kerran kevyesti kiinni. Rajan jälkeen ajelemme muutaman tunnin ilman vaikeuksia, kunnes hölmöilemme itsemme jumiin. Kaiken lisäksi olemme aivan samassa paikassa, jossa olimme kiinni alaspäin mennessä.

Pääsemme kuitenkin vartissa irti, ja matka jatkuu. Jonkin matkan päässä on joku muu vaikeuksissa. Äijän Mersu on rikki eikä lähde käyntiin. Teemu automiehenä tunnin yrittää sitä korjailla, mutta auto ei käynnisty. Poistumme paikalta voimatta sen enempää auttaa.

Ajamme pimeän tuloon saakka.

5.–6.3. Tien päällä, Algeria

Asfalttitie saadaan alle kello 12.45. Laskemme, että suoritimme Saharan tiettömän tien alueen eli 580 kilometriä noin 17,5 tunnin ajoajalla, mikä on yleisesti ottaen aika vähän.

Tamanrassetissa menemme kylän parhaaseen hotelliin syömään lounasta. Artisokkaa voisulan kera, kanaa ja jälkkäriksi on hedelmiä.

Ajamme koko yön In-Salahiin. Bensa-asemalla teemme vähän kauppoja. Hiekkaraudat myydään joillekin engelsmanneille, ja myymme myös yhden halvalla ostetun viskipullon ja kahdet kengät. Kasassa on 310 paikallista rahaa. Bensaa autoon, syömään ja taas liikkeelle.

Saavumme El-Goleaan auringon laskiessa. Jatkamme vielä Ghardaian kautta Laghouattiin.

7.3. La Tien päällä, Algeria

Tankkauksen jälkeen suuntana on Djelfa, jossa myymme kaksi viskiä ja yhden pastiksen. Ei muuta kuin Tunisiaa kohti. Bou Saada, M’Sila, Setif, Constantine, Guelma, Souk Ahras… Ohitamme paikat silmää räpäyttämättä.

Saavumme rajalle puoli neljältä aamulla

8.3. Algerian ja Tunisian raja

Heräämme heti kuudelta selvittelemään papereita kuntoon. Ajelemme vuoristotietä Tunisian tulliin, jossa taas tarkastetaan aika hyvin kaikki kamat.

Saavumme tasan seitsemän vuorokautta kestäneen 5450 kilometrin ajon jälkeen Togon Lomésta Tunisian pääkaupunkiin Tunisiin.

9.–10.3. Tunis, Tunisia

Vietämme Tunisissa pari päivää hankkien matkalippuja, katsellen nähtävyyksiä ja syöden. Parkkisakotkin saadaan.

Sitten on vihdoin mantereenvaihtopäivä. Illalla tullin ja poliisin käsittelyn ja tutun odottelun jälkeen pääsemme sisälle Genovaan vievään laivaan ja hyttiin suihkuun. Tämä onkin neljään ja puoleen viikkoon ensimmäinen suihku, josta tulee kuumaa vettä. Buffet-pöydässä on valmiiksi kuorittuja katkarapuja ja sängyssä untuvapeitto.

Olimme Afrikan mantereella tasan kaksi kuukautta yhdeksässä eri maassa. Auton mittariin kertyi noin 22 000 kilometriä.