Avulle oli tarvetta. Päivi Pirtilä näki ympärillään ihmisiä, joilla ei ollut yhtään mitään.

Kotkan kierrätys ja avustus yhdistys syntyi, kun Pirtilä muiden samanmielisten kanssa päätti, että jotain täytyy tehdä. Yhdistyksellä on nimensä mukaisesti kaksi kärkeä. Se haluaa pyrkiä edistämään kierrätystä. Jokainen kaupunkilainen saa tulla hakemaan tarpeellista ja tuoda itselle tarpeetonta. Tavarasta ei peritä maksua. Toiseksi yhdistys pyrkii auttamaan niitä, joilla ei ole mitään.

Pirtilä näkee joka päivä, miten ihmisten hätä on lisääntynyt ja syventynyt. Yhdistyksen oven takana on avaamisaikaan aina jonoa, ja jokainen on tervetullut. Porttikiellon tiloihin voi saada vain yhdellä tavalla: myymällä eteenpäin tavaroita, jotka on saanut ilmaiseksi.

Pirtilä istuu toista kauttaan Kotkan kaupunginvaltuustossa ja ensimmäistä kautta Kymenlaakson aluevaltuustossa. Päivätyönään hän toimii Stevecolla ostoreskontranhoitajana, siinä tehtävässä hän on työskennellyt vuodesta 1989. Hän on työpaikallaan toimihenkilöiden varaluottamushenkilö. Pirtilä on ollut myös luottamushenkilönä, ja vaihtoi nyt varalle antaakseen muille vastuuta.

AKT:n toiminnassa ja kierrätysyhdistyksessä Pirtilä näkee kyseessä olevan jotain samaa. Sitä, että ei katsota vain omaa napaa vaan pyritään siihen, että kaikilla olisi asiat hyvin. Ollaan valmiit laittamaan itsensä likoon tärkeiden asioiden puolesta.

Yhdistyksessä toimii hänen lisäkseen 30 vapaaehtoista, joilla on samanlainen auttamisen palo. Pääosa ajasta kuluu tavaroiden lajitteluun: käyttökelpoiset erotellaan huonokuntoisista. Lajitellut asetetaan esille koon ja lajikkeen mukaan. Osa tavaroista jää varastoon.

Oman kodin aloituspakkaus

Yhdistys on koonnut esimerkiksi ”uuden asunnon aloituspakkauksia”. Juuri asunnon saanut nuori, parisuhteesta lähtenyt tai entinen koditon saattaa olla siinä tilanteessa, että hänellä ei ole muuta omaisuutta kuin vaatteet yllään. Aloituspakkaus sisältää tyynyn ja peiton, liinavaatteita ja peruskeittiötarvikkeet. Jos joku haluaa lahjoittaa sängyn, Pirtilä yhdistää lahjoittajan ja tarvitsijan.

Yhdistys ei saa muuta tukea kuin kaupungin järjestämän tilan, jonne tulee vesi ja sähkö. Avustuksia tai muuta rahallista tukea ei ole. Vapaaehtoiset noutavat tarvittaessa tavarat omilla autoillaan.

– Täällä se minun vapaa-aikani menee, toteaa Pirtilä katsellessaan kierrätyskeskusta.

Kirjahylly, jonka kirjat vaihtuvat

Yhdistyksessä käy lapsiperheitä hakemassa askartelutarvikkeita ja leluja. Mittavan kirjahyllyn sisältö vaihtuu usein sitä mukaa kuin ihmiset hakevat kirjoja ja tuovat lukemiaan hyllyyn muiden iloksi. Moni tuo lasten pieneksi jääneitä vaatteita ja saattaa ottaa mukaansa sopivaa kokoa.

Ainainen tarve on miesten ja teinien vaatteista, sekä keittiötarvikkeista.

– Miehet ilmeisesti käyttävät vaatteet niin loppuun, että niitä tulee huomattavasti vähemmän kuin naisten vaatteita. Toinen ovat astiat. Tällä hetkellä ei näytä olevan yhtään kattilaa, Pirtilä katselee.

Hän arvioi, että apatia on lisääntynyt yhteiskunnassa. Yhä enemmän on niitä, joilta on mennyt kaikki toivo. Etenkin ne, jotka ovat joutuneet asumaan toisten nurkissa, ovat tehneet itsestään mahdollisimman huomaamattomia.

Pirtilä kertoo herkistyneensä näkemään kanssakulkijoiden puutteen. Hän saattaa havaita, jos joltakulta vastaantulijalta puuttuvat käsineet tai sukat. Hän menee usein silloin suoraan kysymään, haluaisiko toinen tulla hakemaan kierrätyksestä tarvitsemansa. Tai kun ihminen tulee kierrätyskeskukseen hakemaan jotain, Pirtilä saattaa nähdä, että henkilö tarvitsee oikeasti kengät loppuun käytettyjen tilalle. Sitten käy ilmi, että tarve olisi mutta ihminen ei ole kehdannut sanoa mitään.

– Ihmisillä ei enää ole varaa. Jos täytyy miettiä, ostaako lääkkeitä vai ruokaa, niin kyllähän vaatteet ja kengät jäävät silloin hankkimatta. Meiltä haetaan vaatteita huomattavasti enemmän kuin aiemmin ja ne menevät suoraan päälle ja käyttöön, Pirtilä kuvailee.

Kun ei ole rahaa, sitä ei ole

Kierrätysyhdistyksessä laskettiin kerran, paljonko ihmisiä käy kolmen tunnin aukiolon aikana. Luku oli 160.

Kirpputoreja ja kierrätyskeskuksia on kyllä vaikka ja kuinka, mutta nekin ovat monesti voittoa tuottavia yrityksiä. Jos rahat ovat lopussa, pienikin hinta on liikaa.

– Silloin kun ei ole rahaa, ei ole ­rahaa.

Hänen mielestään on tärkeää olla niiden äänitorvena, jotka eivät pysty eivätkä jaksa pitää ääntä itsestään. Valtuustossa hän pyrkii siihen, että kaupungin politiikka huomioisi heikommat.

Liian moni on tottunut siihen, että he ovat näkymättömiä. Näin he alkavat myös käyttäytyä sen mukaan. Pirtilää auttaa jaksamaan se, kun hän näkee, miten toivonsa menettäneiden silmissä syttyy uudelleen pieni toivon kipinä. Ihminen uskoo viimein, että hänet on todella huomattu.

– Kun ensimmäisen kerran vien tavaroita, ihminen ei välttämättä ota mitään kontaktia, ei edes katso silmiin. Ei toisellakaan kerralla. Kolmannella kerralla hän saattaa kysyä hämmästyneenä, autatteko te minua ihan oikeasti ja sanoo että ei olisi ikinä uskonut.