Kun turkulainen autonkuljettaja Henri Mäkelä viime syksynä aloitti Pöytyän Teatterin tulevan kesänäytelmän parissa, hän ei osannut kuvitellakaan, miten paljon teatteriharrastus hänelle antaakaan.

– On omalta osaltaan saavutus, että uskalsin lähteä mukaan, Mäkelä hymyilee ja vetää ylleen roolihahmonsa pukua Kyntäjäntuvan talon vintillä, joka toimii Pöytyän Teatterin miesnäyttelijöiden puvustamona ja pukeutumistilana.

– Alkuun jännitti enemmän, ja vieläkin jännittää joka kerta ennen esitystä, mutta olen huomannut, että näytteleminen on tuonut varmuutta esiintymiseen ja työpaikan neuvotteluihin ja keskusteluihin, L&T Ympäristöpalvelut Oy:ssä Turun yksikön luottamusmiehenä ja varapääluottamusmiehenä toimiva Mäkelä miettii ja jatkaa.

– Nykyään koen, että kun tulee porukan eteen, keskittyy asiaan eikä ympärillä tapahtuvaan. Tämä harrastus on todella auttanut henkilöstöedustajan tehtävissä.

– Tämä on myös yhdessä tekemistä, ja samaan tapaan ammattiyhdistystoimintaa tehdään yhdessä. Siinä on liitto taustalla ohjaamassa ja opastamassa, teatterin tekemisessä taas ohjaaja.

Epämukavuusalue palkitsee

Mäkelä on noussut tänä vuonna 30-vuotista taivaltaan juhlivan Pöytyän Teatterin lavalle kuluneena kesänä tuomari Simolinina Olin nahjuksen vaimo -musiikkinäytelmässä. Virve Mattila on dramatisoinut näytelmän Aarne Tarkaksen käsikirjoittamasta ja ohjaamasta samannimisestä vuoden 1961 elokuvasta.

Mäkelä on nauttinut mehevän roolihahmonsa nahkoihin sukeltamisesta.

– Simolinin hahmo on vähän juonikas, ja on ollut mielenkiintoista lähteä kylmiltään rakentamaan tätä roolia.

Kulunut kesä on nimittäin ensimmäinen, josta L&T Ympäristöpalveluissa autonkuljettajana työskentelevä Mäkelä on viettänyt huomattavan osan Pöytyän Reppuniemen ulkomuseoalueelle rakennetulla kesäteatterilavalla.

Kuten usein ammattiyhdistystoiminnassakin, hän päätyi kesäteatterin kiehtovaan maailmaan ystävän ansiosta.

– Oltiin viime kesänä kaveriporukalla katsomassa Pöytyän Teatterin silloista näytelmää, ja saatoin tulla sanoneeksi, että voin tulla näyttelemään seuraavaan tuotantoon, jos sopiva rooli on tarjolla. Syksyllä sain naispääosaa Liisa Kaskea näyttelevältä Susanna Tuulelta viestin, että nyt tarvittaisiin miesnäyttelijää.

Kiinnostus näyttelemistä kohtaan oli virinnyt ystävien kesken vietetyissä rikos- ja murhailloissa.

– Kaveripiiristäni löytyy teatteriharrastajia, ja olen kokeillut näyttelemistä yhteisissä illanvietoissa. Eräillä synttäreillä teemana oli murhamysteeri, jossa vieraille jaettiin kaikilta salaa roolit. Murhaajaksi valittu pyrki olemaan paljastumatta, ja muut yrittivät ratkaista murhaa.

Teatteriharrastus on osoittautunut monin tavoin antoisaksi, Mäkelä sanoo.

– Parasta näyttelemisessä on koko kokemus: tutustuu uusiin ihmisiin, porukalla on hyvä yhteishenki, samanhenkisyys kuten ammattiyhdistystoiminnassakin on vahvasti esillä, ja porukkaan on ollut helppo tulla. Tämä on vastapainoa kaikelle muulle, sillä lavalla täytyy keskittyä pelkästään näyttelemiseen ja heittäytyä epämukavuusalueelle.

Mukavuusalueelta poistuminen tarjoilee tunnetusti väkevimmät onnistumisen hetket, joten Mäkelän lupaavalle näyttelijän uralle on mitä todennäköisimmin odotettavissa ­jatkoa.