Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Evästeasetuksesi on tallennettu.
Siirry etusivulle
Aihe: TIEVERKKO

Lossi pysäyttää kiireen

Lossi yhdistää mantereet toisiinsa, mutta yhdistää se myös kulkijoita ja on osa tietä. Kiire pysähtyy ainakin hetkeksi, kaikki etenevät tasavertaisesti samaa vauhtia.

TEKSTI Riitta Mikkonen
Kuvat Risto Takala
Julkaistu

Rääkkylän ja Liperin kuntien väliseen, puolisen kilometriä leveään Arvinsalmeen saatiin loppukesästä 2020 uusi lautta, joka on nimetty Nestoriksi. Sillä on pituutta 50 metriä, leveyttä 15 metriä ja kantavuus 150 tonnia. Kolmikaistaisen lautan keskikaistalle mahtuu 4,5 metriä korkea kuljetus. Mitoillaan Nestori on sisävesien suurin.

Seututien 482 Rääkkylän Oravisalosta Liperin Tutjunniemeen liittävä lautta liikennöi ilman aikataulua ympäri vuorokauden, ympärivuotisesti.

Lossinkuljettajat työskentelevät kahdessa vuorossa, kuudesta kuuteen, päivällä on kolme 20 minuutin taukoa. Illalla taukoja on yksi. Yöaikaan ei määrättyjä taukoaikoja tarvita liikenteen vähäisyyden vuoksi. Nestorin omistaa Liikennevirasto ja sillä operoi Kymen saaristoliikenne Oy.

–- Työnantaja vaihtui uuden lossin myötä valtiolta yksityiselle, mutta eipä se juuri töissä tunnu, sanoo liperiläinen Pekka Vänskä.

Lossinkuljettaja Pekka Vänskä on työurallaan ohjannut monenlaisia ajoneuvoja. Lautan ohjaamossa on paljon tarkkailtavaa tekniikkaa ja hyvät näkymät kannelle. Maisemanäkymätkin ovat hyvät, niihin kiinnittää huomiota ainakin silloin, kun joku kyydissä olija ottaa kameran esille.

Aiemmista Arvinsalmen lossareista kaksi jatkoi uuden työnantajan palveluksessa, neljä tuli Nestorin mukana sen aiemmalta asemapaikalta Puumalasta. Vänskä tarttui lossin ohjaimiin ensimmäisen kerran vuonna 1984. Väliin mahtuu kymmenisen vuotta töitä myös linja-auton ratissa.

Aiemmin reitillä oli vaijerilossi. Talvella jäätyminen esti vaijerin käytön, mutta toisaalta jääkannen halkaisevalta väylältä ei pitkälle eksymäänkään päässyt. Nytkin lossiväylää joudutaan puhdistamaan irtojäästä ja hyyhmästä rannalta jopa kaivinkoneen kauhalla. Pitkälle kuitenkin riittää, että lossilla kulkiessa työnnellään irtojäitä puolelle ja toiselle.

– Virtuaalivaijeri tosin hälyttää heti, kun vähänkään poiketaan reitiltä.

Rahtia kyydissä

Virtuaalivaijerin valotaulu näkyy myös kulkijoille. Kannelle ajoa ja kaistan valintaa ohjataan liikennevaloilla, mutta muuten kyytiin tulo ja siitä poistuminen on hyvin samanlaista kuin ennenkin. Rannalle jäämistä ei tarvitse pelätä, kyytiin mahtuu tarvittaessa parikin yhdistelmää ja lisäksi liuta henkilöautoja.

Uuden lossin rajoittavin tekijä on korkeus, esimerkiksi metsäkonekuljetuksiaan yritykset joutuvat suunnittelemaan tarkasti. Mikäli rannassa todetaan, ettei kyyditys onnistu, kiertoa Joensuun kautta tulee reilut 120 kilometriä.

– Paikalliset kyllä tietävät tilanteen, ja lossiin voi aina soittaa kysyäkseen tilannetta. Joskus hyvällä säällä ja hiljaiseen aikaan voidaan peruuttaa laituriin, jolloin myös lavetti joutuu peruuttamaan. Oman aikansa sekin ottaa, eikä liukkailla onnistu.

Raskaan liikenteen ajoneuvoja on kyydissä päivittäin useita, mutta harvemmin kahta samaan aikaan. Salmen yli kulkee niin puuta ja maa-aineksia kuin maitoakin, mutta vähemmän kappaletavararakuljetuksia.

Yksi sellainen on JR Rahtia Oy:n yhdistelmä, joka käy hakemassa Rääkkylän Pakkaus Oy:ltä kuorman vietäväksi Heinävedelle Berner Oy:lle. Kyydissä on siis tyhjiä muovipulloja ja -purkkeja menossa täytettäviksi shampoilla, käsideseillä ja muilla hygienia- ja kosmetiikkatuotteilla. Yhdistelmän 28 metrin pituus ja 4,4 metrin korkeus todistavat, että suuri lautta on tällä reitillä paikallaan.

– Lastihan on kevyt, melkein pelkkää ilmaa, sanoo yhdistelmäajoneuvonkuljettaja Juho Kurki.

Yhdistelmäajoneuvonkuljettaja Juho Kurki ajaa päätöikseen rahtia Joensuun ja Vaasan välillä, mutta silloin tällöin pääsee myös lapsuudesta saakka tutuksi tulleelle reitille Rääkkylästä Heinävedelle.

Kurkikin on liperiläinen, ja lossi on tullut tutuksi jo paljon ennen ammattiaikoja, kun hän pääsi ”pullokeikoille” eli tälle samalle reitille sitä aiemmin ajaneen yrittäjä Hannu Vänskän kyytiin.

– Hannu asui naapurissa, ja kymmenvuotiaasta asti olin silloin tällöin kyydissä, ja siitä kai se tämä rahtikärpänenkin puraisi. Nyt en voisi parempaa ammattia toivoa.

– Aiemmin lossikuskin piti tulla alas kopistaan viittomaan autot oikeille paikoilleen. Nyt on valo-ohjaus, kun vaan kaikki henkilöautoilijatkin sitä noudattaisivat, tuumaa Kurki.

Turvallista matkaa

Liikennevalot toimivat käsiohjauksella. Muuten lautalta poistutaan samassa järjestyksessä kuin sille tullaankin, mutta raskas liikenne aiheuttaa poikkeuksen. Rekka ajaa keskelle, ja yleensä poistuu vasta henkilöautojen jälkeen.

– Ainakin Liperiin päin lähtiessä on sen verran ylämäkeä, että mukavampi on raskaalla autolla lähteä viimeisenä, ei tule suotta vaaratilanteita, sanoo Juha Kurki.

Lautalla kyllä kuljetaan hyvässä sovussa, ja kyytiin tottumattomia opastetaan. Lossi ei enää ole liikenteen pullonkaula, vaan reitin parhaiten hoidettu osuus.

Arvinsalmen lossiväylä risteää Joensuu-Savonlinna-laivaväylän kanssa.

Lossi toimii sähköllä. Virtaa ajossa tuottavat dieselgeneraattorit. Laiturissa sammutettuna kytkentä on sähköverkkoon. Sähkökatkokaan ei ole katastrofi, silloin kuitenkin kone on pidettävä jatkuvasti käynnissä.

Varmistusmekanismeja on paljon. Moottoreitakin on kolme, joista tavallisesti ajetaan yhdellä. Vaikka kesken ajon voi tarvittaessa käynnistää toisen, jolloin jää vielä yksi varalle.

Tottahan isoon ja painavaan lauttaan myrskytuuli vaikuttaa, korkeassa aluksessa on tarttumapintaa. Entisenlaiseen keikutukseen ei kuitenkaan Nestorilla jouduta.

Lauttamatkaa enemmän kaikkia tämän jutun tekoon osallistuneita huolettaakin teiden kunto. Juho Kurki kokee sen käytännössä, kun ajaa toista talvea rahtia pääosin poikki Suomen Joensuun ja Vaasan välillä.

– Pitkittäistiet ovat hyvässä kunnossa ja hyvin hoidettuja, mutta poikittaisliikennettä ajetaan huonoilla ja huonosti hoidetuilla poluilla, Juho Kurki sanoo.

Artikkeli on julkaistu lehdessä 1/2023.