Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Evästeasetuksesi on tallennettu.
Siirry etusivulle
Aihe: Kahdella kentällä

Lentoemäntä Petra Pölkin kausi amerikkalaisessa jalkapallossa päättyi SM-kultaan

Finnairin lentoemäntä Petra Pölkin kausi amerikkalaisessa jalkapallossa huipentui SM-kultaan Naisten Vaahteraliigassa. Turkulaisjoukkue Trojans Women voitti Helsinki Wolverinesin murskaluvuin 23–0.

Teksti
Sini Silvàn
Kuvat
Vesa-Matti Väärä
Julkaistu

Lentoemäntä Petra Pölkki on mestari ainakin aikataulujen yhteensovittamisessa. 45-vuotias, 9- ja 13-vuotiaiden poikien äiti ei kuitenkaan saisi työn ja urheilun palettia onnistumaan ilman miehensä ja muiden tukijoukkojen apuja. Koti on Nokialla. Hän pelaa Trojansin joukkueessa Turussa. Ja lennot lähtevät Vantaalta.

Ensikosketus amerikkalaiseen jalkapalloon tuli puolison kautta, tämä harrasti lajia. Myöhemmin Pölkki meni Tampere Saintsin järjestämälle lajin alkeiskurssille. Siitä lähti kipinä. Tuolloin hän pelasi vielä yhtä aikaa salibandyä Tampereella naisten 1 divisioonassa. Urheilutausta oli vahva jo ennen uutta lajia. Salibandya hän pelasi yli 15 vuotta.

– Puolet elämästä olen joukkueurheillut. Sitä tässä pohtii, että mitä sen jälkeen.

– Joku aina kysyy, että miten teidän lapset? Heille kuuluu oikein hyvää. He ovat kasvaneet tässä kaiken keskellä.

Molemmilla vanhemmilla on ollut treenejä. Lapset ovat pyörineet halleilla ja kentillä mukana ja heillä on nyt omia harrastuksiaan.

– Lajiharjoituksia on Turussa, tutulla Yläkentällä, kaksi kertaa viikossa. Sen lisäksi tarvitaan nopeutta, voimaa, kestävyyttä, mikä vaatii lisäksi salitreenejä ja liikkuvuutta.

Toinen kesä Turku Trojansissa

Petra Pölkki pelasi viisi kautta Tampere Saintsissa. Alkuvuodesta 2020 hän joutui auto-onnettomuuteen, joka pysäytti urheilemisen ja työt hetkellisesti. Kuntoutus tuotti tulosta ja lupa pelikentille aukesi vielä. Kesä toikin jo SM-hopeaa.
Seuraavalla kaudella hän vaihtoi seuraa Turku Trojansiin, ja oli tänä syksynä voittamassa SM-kultaa joukkueen kanssa jo toistamiseen.

Kun korona hiljensi työt, se avasi hänen kohdallaan mahdollisuuden satsata lajiin.

– Olin pari vuotta pääsääntöisesti kotona lasten kanssa ja nautin siitä ajasta. Kesällä olin lasten kanssa päivät, illat kävin treeneissä.

Olen aina tykännyt pelata kovaa, se on ollut minun vahvuuteni.

Lajina amerikkalainen jalkapallo kiehtoo häntä. Se on kontaktilaji, jossa fyysinen pelaaminen on isossa roolissa ja sallittua.

– Parasta amerikkalaisessa jalkapallossa yleisellä tasolla on, että sen voi aloittaa myös vanhemmalla iällä eikä tarvitse kuulua johonkin tiettyyn urheilumuottiin tai stereotypiaan. Kaikille ihmisille löytyy pelipaikka.

Hän näkee, että urheilu voi pelastaa myös ihmisiä esimerkiksi nuoria erilaisissa haasteellisissa elämäntilanteissa. Se voi tarjota positiivista vastapainoa elämään.

Pölkki on aloittanut pelaamisen puolustajana ja pelannut useilla pelipaikoilla. Tällä hetkellä ovet ovat auenneet myös hyökkäyksen puolelle, mikä motivoi lajiin edelleen.

Petra Pölkki on myös SLSY:n toimikunnan varajäsen. Häntä kiinnostavat työntekijän oikeudet ja lentotyön haasteet, niin työturvallisuus kuin työssä jaksaminen.

Kuuluu lajiin, että varpaille tallotaan

– Itse olen tottunut treenaamaan osittain eri lailla kuin muut. On iän tuomia pieniä vaivoja, joten tärkeiksi kuntoilumuodoiksi ovat tulleet mm. vesijuoksu ja kuntopyöräily.

– Ainahan tässä nilkkoja kääntyy ja sormia vääntyy. Kuuluu lajiin, että varpaille astutaan tai useampi sata kiloa tulee päälle, kun taklataan ja iso kasa ihmisiä tulee eri suunnasta. Varusteet kuitenkin suojaavat kehoa.

– Olen aina tykännyt pelata kovaa, se on ollut minun vahvuuteni. Kun tehdään, tehdään täysillä. Vanhat salibandypelikaverini sanovat, että nyt olet oikeassa lajissa.

Työ ja harrastus kulkevat hänellä käsi kädessä. Niissä vaaditaan samat elementit, eli pitää nukkua, syödä, liikkua ja palautua hyvin. Pitkät kaukolennot ovat vähän samanlainen asia kuin pelitilanteeseen valmistautuminen. Valmistautuminen alkaa jo ennen työpäivää.

Pelihousujen alla on suojahousut, jotka suojaavat reisiä, lonkkaa ja häntäluuta. Lisäksi on polvisuojat, osa pitää myös kyynärsuojia, kypärä ja hammassuojat. Pelipaidan alla on hartiasuoja, joka peittää olkapäät, rintakehän ja selän.

Työt osa-aikaryhmässä auttavat jaksamaan

Kun työt koronan jälkeen alkoivat, Pölkki siirtyi osa-aikaryhmään eli lentää joka toinen kuukausi.

– Myös palkka tulee vain joka toinen kuukausi.

Lentotyön rinnalla hän on jatkanut osittain aiemmassa ammatissaan sairaanhoitajana lastensuojelun saralla sekä sairaanhoitajan tehtävissä Punaisessa Ristissä.

– Työroolissa lentoemäntänä olen tosi rauhallinen, tarkka ja iloinen. Jo silloin, kun ajan kentälle, tulee ihana tunne, että olen oikeassa paikassa. Sanon ihmisille, ettei pitäisi tehdä päivääkään töitä, mistä ei nauti. Työn kuuluu tehdä onnelliseksi.

Hänelle lentotyöhön liittyy tietynlainen vapauden tunne.

– Matkustaminen on aina ollut veressä. Töissä ollaan suljetussa tilassa ja ympärillä avautuvat mahtavat maisemat, mistä syntyy seesteinen olo. Työkaverit ovat huippuja.

Asiakaspalvelutyö ja kohtaamiset erilaisista kulttuureista tulevien ihmisten kanssa sopivat hänelle. Töissä matkustajien turvallisuudesta huolehtiminen on tärkein työtehtävä. Itse asiassa vasta sen jälkeen tulee asiakaspalvelutyö.

Lentotyöhön tullaan todella erilaisista taustoista. Ihmisiä on varastotyöntekijöistä juristeihin ja kaikkea siltä väliltä. Pölkki uskoo, että kaikilla lentotyössä on kyky lukea ihmisiä jo siinä hetkessä, kun heitä ehtii havainnoida lentokoneen ovella ehkä vain neljän viiden sekunnin ajan.

– Hymyn takana on paljon muutakin. Lentoemännän työhön kulminoituu itselläni vuosia pitkä unelma. 15 vuotta unelmoin ja mietin josko joku päivä. Nyt se on totta ja haluan kannustaa muitakin uskomaan omiin unelmiin.

Artikkeli on julkaistu lehdessä 6/2022.