Sotaa, kansanmurhaa ja demokratian rappiota. Työttömyyttä, köyhyyttä ja mielenterveysongelmia. Ja päälle vielä ekokatastrofi.

Monen kuljettajan työssä radio on päällä koko päivän, eikä se radio kerro kovin mukavia asioita. Tunti toisensa perään uutisissa toistuvat hädät ja kriisit.

Mitä ajatuksia sekava maailmantilanne herättää uutisia seuraavissa kuljettajissa? Ja miten synkeiden uutisten keskellä jaksaa?

”Syyttömiä kuolee turhan takia”

– Eihän tämä hyvältä näytä. Huonompaan suuntaan mennään monessa asiassa, tiivistää yhdistelmäajoneuvonkuljettaja Harri Kolari Varkaudesta.

Kolari sanoo, että sotauutiset ja muut maailmalta kantautuvat pahuudet eivät tunnu uhkaavilta hänelle itselleen. Siksi ne eivät ala ahdistaa liikaa. Hirveitä ne silti ovat.

– Syyttömiä kuolee turhan takia, hän sanoo.

Suomen sisäiset ongelmat sen sijaan tulevat lähemmäs. Vaikka Kolarin ei ole tarvinnut pelätä oman työnsä puolesta, heikko työllisyystilanne huolettaa häntä. Samaan aikaan niin työttömien kuin työssä olevien asemaa on huononnettu.

– Työntekijöiden asema on muuttunut Suomessa lyhyessä ajassa paljon, eikä yksikään muutoksista ole ollut parempaan. Heikennyksiä perusteltiin sillä, että saadaan työllisyyttä parannettua. Nyt tilanne on kuitenkin ihan päinvastainen, Kolari sanoo.

Synkkien uutisten keskellä on Kolarin mielestä tärkeää nähdä ne asiat, jotka ovat edelleen hyvin. Keskivertosuomalaisella niitä on paljon.

Myös ympäristökysymyksiä Kolari katsoo oman elämänsä kautta. Siihen kun pystyy vaikuttamaan.

– Koittaa edes vähän ajatella, miten omat tekemiset vaikuttavat ympäristöön.

Kaikesta tehdään kauppaa

Linja-autonkuljettaja ja AKT:n Kuopion osaston puheenjohtaja Hannu Turunen seuraa niin ikään tarkasti uutisia. Häntä huolestuttaa ja surettaa se, miten kovaksi maailma on mennyt. Kovuus näkyy niin maailmanpolitiikassa kuin kotimaassa.

– Ennen maat pyrkivät keskustelemaan keskenään. Tavoiteltiin rauhaa. Nyt Trumpin aikakaudella on otettu kova linja eikä toista kohtaan tunneta enää auttamisenhalua.

– Euroopassa kyllä sanotaan, että olemme Ukrainan tukena, mutta konkreettiset teot jäävät puuttumaan. Samoin Gazan tilanteesta Suomi vain miettii, voiko omaa kantaa käyttää apuna Yhdysvaltojen passailussa.

– Kaikesta tehdään kauppaa. Se tuntuu väärältä, Turunen sanoo.

Samanlaiset kovat, epäinhimilliset arvot ovat Turusen mielestä päässeet vaikuttamaan myös Suomen sisäiseen politiikkaan. Leikataan, vaikka luvattua tulosta sillä ei tule. Ja kun ei tule, leikataan lisää.

– Raha puhuu, ja lähimmäisyys on unohtunut.

Yhä rumempaa puhetta toisista

Hannu Turusta hirvittää, miten toisille ihmisille ja toisista ihmisistä on alettu puhua. Politiikka näyttäytyy tappelemisena, työttömiä leimataan laiskoiksi ja maahanmuuttajista käytetään yhä rajumpia nimityksiä.

– Perussuomalaisten puheet ovat menneet jo sellaiseen, että yksi ihmisryhmä pitäisi heidän mielestään siivota kokonaan pois. Ja kun sitä aikansa toistaa, kannattajat omaksuvat saman puhetavan.

Turunen sanoo suoraan, että häntä pelottaa, mihin kaikki tämä johtaa. Jos rauha, inhimillisyys ja keskustelu eivät enää ole yhteisesti jaettuja tavoitteita, minkälainen maailma siitä syntyy? Hän miettii myös, miten nuoret jaksavat säilyttää tulevaisuudenuskonsa tällaisten uutisten keskellä.

– Itse olen paksunahkainen, mutta miten nuoret ponnistavat tällaisessa maailmassa?

”Ilmastopoliitikassa on luovutettu”

Myös yhdistelmäajoneuvonkuljettaja ja AKT:n Jyväskylän osaston puheenjohtaja Mikko Haasanen on miettinyt nuorten pärjäämistä.

– Sotaisaa on joka puolella, taloustilanne on heikko, työttömiä tulee enemmän kuin työpaikkoja, opiskelijoiden ja työntekijöiden asema huononee, mielenterveysongelmat ja huumeet korostuvat, Haasanen luettelee ongelmia.

– Tulevaisuus voi näyttää monelle synkältä.

Samalla luonnonvaroja kulutetaan hurjaan tahtiin. Sekin vaikuttaa nuoriin.

– Tuntuu, että nykyisen hallituksen ilmastopolitiikassa on luovutettu. Jos tavoitteisiin ei palata, jossain kohtaa se kalahtaa omaan nilkkaan ja muutoksia joudutaan tekemään pakon edessä. Jos siis meinataan säilyttää tämä yhteiskunta, Haasanen sanoo.

Hän pyrkii miettimään omia tekojaan ympäristönäkökulmasta – sekä ympäristön vuoksi että talouden.

– Uskon, että Suomen teollisuuskin hyötyisi, jos kaikki pyrkisivät toimimaan omassa elämässään oikein eli esimerkiksi kierrättämään. Pudas teknologia tuo työpaikkoja, Haasanen sanoo.

Liitossa on vielä yhteishenkeä

Mikko Haasasta surettaa se, että kulttuuri tuntuu Suomessakin muuttuneen yhä minäkeskeisemmäksi.

– Yhdessä tekeminen ja talkooajattelu tuntuvat kadonneen. Ajatellaan, että minä minä, ei me.

Hän toivoo, että yhdessä tekemisen arvostus vielä nousee. Kukaan kun ei pärjää yksin. Ja kyllä sitä sentään vielä näkeekin – esimerkiksi ammattiliitossa.

– Porukka, joka on mukana, luottaa vielä, että yhdessä tehdään.

Synkkien uutisten keskellä kannattaa Haasasen mielestä muistuttaa itseään niistä asioista, jotka ovat hyvin.

– Meillä tulee vielä hanasta vettä, jota voi juoda, eikä se maksa mitään. Ja monella on vielä töitä.