Neil Hardwick, Poistetut kohtaukset/ Muistelmat, WSOY 2025 sekä Kari Kivelä, Punkkari & mediapomo, Otava 2025
Kahden kirjoittavan miehen tie: suosio kuitenkin tärkeintä
Maailman muuttaminen on vaikeaa ellei mahdotonta, ja Suomenkin kääntäminen uusille urille on vaikeaa. Kirjoittamalla sitä voi yrittää.
Yksi tapa on kirjoittaa lehtiin, perustaa niitä ja johtaa kokonaista mediajättiä. Toinen tapa on käsikirjoittaa näytelmiä, tehdä TV-ohjelmia, tuottaa faktan ja fiktion kirjoja.
Aloitetaan lehtimiehestä: Kari Kivelä (s. 1959) perusti 1983 musiikin erikoislehden Rumban. Sitä ennen nuori punkkari oli tehnyt kopiokoneella pienlehtiä. Parhaiten hänet tunnetaan yhtenä City-lehden perustajista vuonna 1986. City halusi avata Kekkoslovakiaksi jähmettyneen Suomen kaupunkimaiseen vapaa-aikaan ja nautintoon keskittyväksi nuorten esiintymislavaksi. Esikuvana oli Nöjesguiden Tukholmasta. Kivelä kavereineen onnistui: nuorison viihdeoppaalle löytyi markkinarako.
Englantilainen Neil Hardwick (s. 1948) tuli Suomeen 1969 “rakkauden perässä”. Alun lyhyen kielenopettajavaiheen jälkeen hänen elämäntehtäväkseen tuli suomalaisen TV-viihteen nostaminen Severi Suhosen tekohampaiden kalistelun ja Uuno Turhapuron spedeilyn alhosta. TV2:n Tankki täyteen (1978-1980) ja Reinikainen (1982-83) räjäyttivät potin. Suosio mahdollisti taiteellisemman Pakanamaan kartan (1991) tekemisen. Ja kas: Suomen tv-viihde nosti tasoaan englantilaisin maustein.
Siinä missä Kivelä kirjoittaa sujuvaa suomea toimittajana tunnetuimman luomuksensa nykyisen Iltalehden (“Suomen suurin digitaalinen uutismedia”) tyyliin, Hardwick kirjoittaa koukeroisemmin, taiteellisen ilmaisun kautta.
Molemmilla on runsas työsarka muuallakin (Kivelällä ansiokas johtajuus mediakonserni Almassa, Hardwickillä menestyksekäs ura teatteriohjaajana ja kirjailijana), mutta Suomen muuttaminen on heidän suurin ansionsa.
Keskeisintä molempien kaikessa toiminnassa on ollut suosion, kansan suurten joukkojen ymmärryksen, saavuttaminen. Kari Kivelän kirjassa asiat tapahtuvat työn kautta, Neil Hardwickilla hyvin henkilökohtaisten sattumusten ja katastrofien kautta.
Teoksia voi lukea hyvin rinnakkain, ne piirtävät jatkumon Suomen muuttumisesta 1970-luvulta nykypäivään. Kivelälle erikoispisteet Suomen pääministerien pikakuvista, Hardwickille äärimmäisestä ja kirkkaasta henkilökohtaisuudesta.