– Työn ohessa, vastaa yhdistelmäajoneuvonkuljettaja Tomi Hiukka, 47, kun häneltä kysyy, milloin hän on ehtinyt kirjoittaa lähes 200-sivuisen kirjansa. Teoksen nimi on ”Matkalla paremmaksi ihmiseksi” ja se on kaunistelemattoman rosoinen kuvaus porilaisen lähiön sananmukaisesti väkevästä elämästä.

– Vapaapäivinä istuin tietokoneen ääressä ja yritin päästä sellaiseen 500 – 1 000 sanan päivävauhtiin. Kun olin löytänyt oman tyylini, niin tekstiä alkoi syntyä.

Nyt Hiukka lukee kirjansa arvosteluja lehdistä ja käy kirjallisissa tapahtumissa esittelemässä esikoisteostaan. Kirjailijahaastattelujakin joutuu antamaan. Hän opettelee ajattelemaan itseään oikeana kirjailijana.

Säiliöautonkuljettajaksi isän jäljissä

Kokemäeltä kotoisin oleva Tomi Hiukka on ehtinyt tehdä auton ratissa työpäivän jos toisenkin. Jo ennen kuin hän 25-vuotiaana hankki itselleen E-kortin, oli hän C-kortin turvin ajellut kuorma-autolla pullaa Harjavallan torille. Transpointilla hän ajoi jakeluautoa, kun ei vielä päässyt peräkärryllistä ohjaamaan.

– Kun ensimmäistä kertaa olin yksin peräkärryllisen ratissa, muistan kun kädet hikosivat ja sydän pamppaili. Risteyksissä tein isot kaaret.

Vuonna 2011 Hiukka istahti säiliöauton ohjaamoon. Siinä oli omanlaistaan historian havinaa, koska säiliöautoa oli aikanaan ajanut myös hänen nyt jo edesmennyt isänsä.

Muutama vuosi sitten Hiukka teki radikaalin päätöksen uranvaihdosta: hän päätti kouluttautua lähihoitajaksi. Hän ehti työskennellä vajaan vuoden Porin katkaisuhoito- ja kuntoutumisyksikössä, kunnes huomasi, että veri veti yhä maantielle.

– Ei se pyrähdys päihdepalvelujen puolella kuitenkaan hukkaan mennyt sikäli, että sain sieltä aineksia tulevaan kirjaani. Oppia ikä kaikki.

Viime vuodet Hiukka on työskennellyt Simtruck Oy:n palveluksessa. Se on osa Simeon Group -konsernia, Suomen suurinta toimijaa alallaan.

Tehdessään päihdetyötä Hiukka oli antanut ADR-luvan ja ammattipätevyyksien mennä vanhoiksi. Hän hankki tarvittavat luvat itselleen takaisin omalla kustannuksellaan, koska mieli paloi auton rattiin.

Nyt Hiukka kuljettaa Simeonin autoja pitkin ja poikin Suomea sekä välillä Ruotsissakin.

– Viime viikollakin mittariin tuli yli 4 000 kilometriä, hän valaisee työtahtiaan.

Mies ja kitara

Itse asiassa kirja ei ollut Tomi Hiukan ensimmäinen kirjallinen tuotos. Jo hamassa nuoruudessaan hän teki lauluja rokkibändilleen – sekä sävellyksiä että sanoituksia. Niiden laatiminen jatkuu yhä.

– Olen myös kirjoittanut novelleja. Niiden alkuja on kertynyt paljon, mutta joitakin lyhyitä juttuja olen saattanut loppuunkin, tuore kirjailija kertaa uransa vaiheita.

– Kaiken aikaa takaraivossa on itänyt haave kirjan kirjoittamisesta. Sitä on tullut mietittyä pitkien ajorupeamien aikana hytin yksinäisyydessä.

– Olen aloittanut kirjan monta kertaa, mutta joka kerta se on vain jäänyt jotenkin kesken. Tämä eteni sitten maaliin asti.

Hiukka kertoo aina olleensa sanavalmis ja huumoriakin on tullut viljeltyä. Hän luonnehtii tyylilajiaan huumoriproosaksi.

– Jotenkin ne arkielämän huumorijutut ovat kiertyneet aina tuonne navan alle, mikä kyllä näkyy tässä kirjassakin.

Matkalla paremmaksi ihmiseksi kertoo sekoilevasta päähenkilöstä, jolle Hiukka kertoo syöttäneensä omia ajatuksiaan. Tyyppi ei kiertele ja kaartele tai turvaudu kohteliaisiin korulauseisiin vaan töksäyttää asiansa ”porilaisittain” suoraakin suoremmin.

Kun Hiukka oli saanut kirjan ensimmäisen luvun valmiiksi, luetti hän sen ankarimmalla mahdollisella kriitikollaan eli ex-vaimollaan. Kun tältä tuli kannustusta, tuleva kirjailija tuumi, että ehkä teksti sitten kantaa, kun lähikriitikko ei – vastoin odotuksia – sitä tyrmännytkään.

Valmiin tekstin Hiukka lähetti useampaan kustantamoon. Osa ei edes vastannut, osa kiitti kohteliaasti, mutta torjui kustannustoiveet. Kunnes sitten Momentum Kirjat kiinnostui toden teolla.

Nyt työn alla on jo jatko-osa. Ja taas perävaunurekan ohjaamossa pohditaan tulevan kirjan juoniratkaisuja.

Jutun kirjoittaja on jyväskyläläinen
freelancertoimittaja